Vesistöjen lähimetsät

Vesistöjen lähimetsiin kuuluvat lähteiden, purojen ja ajoittain kuivahtavien norojen, pienten jokien sekä lampien ja järvien rantojen monimuotoisuudelle tärkeät puustoiset elinympäristöt. Erityisen merkittäviä METSO-kohteita voivat olla erilaisista vesistöjen lähimetsistä muodostuvat laajat aluekokonaisuudet. Myös pinta-alaltaan pienet yksittäiset kohteet voivat olla hyvin arvokkaita monimuotoisuuden kannalta. Rantametsien pohjakasvillisuus, puulajisuhteet ja puustorakenteet poikkeavat tavallisesti ympäröivistä kangasmetsistä. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisten tai sen kaltaisten vesistöjen lähimetsät, joissa on lahopuuta, vanhoja puita ja lehtipuustoa.

Vesistöjen lähimetsien säilyttämisellä, kunnostuksella ja luonnonhoidolla voidaan muodostaa elinympäristöverkosto, johon voi kuulua myös metsäluhtia, monimuotoisuudelle merkittäviä kangasmetsiä, lehtoja ja korpia.

METSO-kohteiksi sopivat vesistöjen lähimetsät

  • Vesitaloudeltaan luonnontilaisten tai sen kaltaisten vesistöjen ja norojen lähimetsät, joissa on monimuotoisuudelle tärkeitä puuston rakennepiirteitä, kuten vanhoja puita, lahopuita, lehtipuita
  • Luonnontilaiset tai sen kaltaiset lähteiköt, lähdehetteet, tihkupinnat ja lähdepurot lähimetsineen
  • Kalkkialueiden vesistöjen lähimetsät 

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat vesistöjen lähimetsät

  • Ennallistamis- ja kunnostuskelpoiset vesistöt, norot ja lähteet lähimetsineen

Esiintyminen

Vesistöjen lähimetsien säilyttäminen, luonnonhoito ja kunnostaminen turvaavat monimuotoisuutta ja edistävät vesiensuojelua koko maassa.