Metsälehmuksilla monimuotoisuutta lehtometsään

Vuonna 2011 Asta Hakkarainen-Väätäisen ja Jussi Väätäisen pohjois-savolaiseen metsään istuttiin 25 metsälehmusta vaihtelevan kosteisiin, lehtomaisiin rinteisiin ja viljelykäytössä olleelle suopellolle, jossa on myös kivennäismaata.

Luontoharrastajina tunnetut Väätäiset innostuivat luonnonhoitohankkeesta, kun metsäkeskuksen Jarmo Laitinen tarjosi taimia osana lehmusten palauttamista entisille kasvupaikoilleen.

- Perimätiedon mukaan näillä rinteillä on ollut metsälehmuksia. Niiden mukaan on aikoinaan nimetty myös Lehmuspuro, sanoo Jussi Väätäinen.

 

Metsäkeskus toimitti ja maksoi taimet osana luonnonhoitohanketta. Väätäiset istuttivat puut itse ja niiden kasvuun lähtö varmistettiin tallaamalla muu kasvusto valon tieltä.  Väätäiset näkevät lehmusten tuovan lisää monimuotoisuutta jo hyvinkin rikkaaseen metsäänsä:

- Puutarhassamme kasvaa jo entuudestaan metsä-, puisto- ja keisarinlehmuksia, tammien, vuorijalavien, saarnien, vaahteroiden ja hevoskastanjoiden kanssa. Lisäksi alppiruusuja, pähkinäpensaita, seljoja ja muita pensaita lukuisten erilaisten havupuiden lisäksi. Puutarhaa ja siihen liittyvää vanhaa sekametsää on talon ympäristössä reilu 3 hehtaaria.

Istutetut lehmukset ovat Väätäisen mukaan lähteneet hyvin kasvuun.

- Yhden taimen talloi hirvi ja toinen oli vaan jonnekin hävinnyt suojatötteröstään. Luulenpa, että viime kesän juurtumisen jälkeen tulevana suvena kasvu pääsee hyvään vauhtiin.
 
Metsäkeskus Pohjois-Savon METSO-yhdyshenkilö Jarmo Laitinen iloitsee luonnonhoitohankkeen tuloksista:

- Tämän hankkeen avulla Pohjois-Savon yksityismetsiin on istutettu 3000 metsälehmusta noin 50 eri paikkaan, joten yksityismailla olevien lehmusten kasvupaikkojen määrä on tuplaantunut.

- 2000-luvun taitteen luonnonhoitohankkeen kautta Pohjois-Savon yksityismetsissä kasvaa nyt yli 2000 vuorijalavaa pieninä jo varttuneina metsikköinä. Metsiköiden arvoa nostaa se, että niiden alkuperä on Nilsiästä lähtöisin ja että luonnonvaraista vuorijalavaa esiintyy koko Suomessa vain 2000 kpl.     
 
METSO-ohjelmaa Jussi Väätäinen pitää erinomaisena ja heittää edelleen palloa metsäammattilaisille:

- Avainasemassa olisivat metsänhoitoyhdistysten henkilöstö tai muut hakkuusuunnittelijat.  Heillä kun ymmärrys ja halu riittäisivät erilaisten arvokkaiden luonto- ja metsäkohteiden tunnistamiseen, niin metsänomistajienkin mielipiteet voisivat kääntyä suosiollisemmiksi, innostuu Väätäinen.

Raha ratkaisee myös suojeluasioissa

Metso-ohjelmaa pitäisi Jussi Väätäisen mielestä kyetä markkinoimaan niin, että metsänomistaja saa kunnon korvauksen:

- Kaikille ei nimittäin riitä mielihyvä siitä, että muut luonnossa liikkujat ja eteenkin sen eliöstö saavat nauttia luonnon moninaisuudesta.

Yksi ongelmakohta on suojelualueiden käyttöoikeus ja etenkin metsästys.  Useat vastustavat suojelua sen takia, että suojelualueilla ei saa metsästää.

- Linnunmetsästyksen kielto ei välttämättä ole iso este, mutta hirvi- ja jänismetsälle pitäisi päästä, samoin sienestämään ja marjastamaan.

Tarkennus juttuun, marraskuu 2013. Suojelualueiden käyttöoikeus, etenkin metsästysmahdollisuudet, puhuttavat. Yksityisen suojelualueen metsästysmahdollisuudet riippuvat aina solmitusta sopimuksesta: maanomistaja sopii ELY-keskuksen kanssa sallitaanko vai kielletäänkö metsästys alueella.

- Suurin osa METSO-kohteista on yksityisiä suojelualueita, joissa maanomistaja saa itse valita kieltääkö vai salliiko metsästyksen, tarkentaa Paula Mattila Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta

Väätäinen haluaa herättää keskustelua näillä aiheilla ja toivoo, että lisäämällä tietoa ja keskustelua moni este voisi poistua metsäluonnon suojelun edestä.

- Eliökunta kyllä säilyy, kunhan arvokas biotooppi turvataan, toivovat Väätäiset.