Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät

Suurin osa Suomen metsistä on erilaisia kangasmetsiä, joiden rehevyys vaihtelee rehevistä lehtomaisista kankaista hyvin karuihin ja harvapuustoisiin karukkokankaisiin. Puusto on yleensä kuusi- tai mäntyvaltaista. Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät ovat puustoltaan iäkkäitä ja niissä on keskimääräistä talousmetsää selvästi enemmän eri lahoamisvaiheissa olevaa puustoa. METSOon soveltuvat kangasmetsät voivat olla joko laajoja erilaisia elinympäristöjä sisältäviä metsäalueita tai pienempiä metsiköitä. Kuolleita puita ja lahopuita voi olla tasaisesti tai keskittyminä. Metsän monimuotoisuutta lisäävät järeät ja lahovikaiset haavat ja muut vanhat ja lahot lehtipuut. 

METSO-kohteiksi soveltuvat kangasmetsät 

  • Vanhat yli 80–100-vuotiaat kangasmetsät, jotka poikkeavat puuston rakenteeltaan hoidetuista talousmetsistä: metsässä on eri-ikäisiä puita ja hyvin vanhoja puita, puusto on syntynyt luontaisesti, puustossa on sekapuustoisuutta ja vanhoja lehtipuita 
  • Kangasmetsät, joissa on lahoja pysty- ja/tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla 
  • Jäkälävaltaiset ja harvapuustoiset, eri-ikäiset luonnontilaisen kaltaiset karukkokankaat

Tapauskohtaisen harkinnan perusteella

  • Paloalueet, joissa on järeää palanutta puustoa 
  • Majavien tulvittamat metsät ja luhdat 
  • Muut metsätuhon kohteeksi joutuneet metsiköt, erityisesti sellaiset, jotka rajoittuvat suojelualueeseen, sisältävät metsälain 10 §:n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön tai sijaitsevat lähellä valtakunnan itärajaa

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat kangasmetsät

  • Suojelualueeseen rajoittuvat tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät, jotka ovat lajiston suojelun kannalta merkittäviä ja joiden monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä luonnonhoidon, kuten polttojen avulla
  • Palaneet tai kulotetut metsiköt, joihin on jätetty palanutta puustoa 
  • Luonnonhoitotoimilla kehitettävät karukkokankaat

Esiintyminen 

Monimuotoisuudelle merkittäviä kangasmetsiä on koko maassa ja ne ovat METSO-ohjelman kannalta keskeisin elinympäristö. Kohteisiin voidaan sisällyttää maan eteläosassa myös suojelualueiden läheisiä puustoltaan kehittyviä tai luonnonhoitotöitä tarvitsevia metsiä.