METSO tarjosi ratkaisun perikunnalle
Kankaan perikunta päätyi myymään Keuruun rajalla, Multialla, Jukojärven tuntumassa sijaitsevan Päijänmäen tilan metsät valtiolle ja alue liitettiin METSO-ohjelmaan. Alue on kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa aluetta, sillä runoilija Einari Vuorelan kirjailijakoti sijaitsee parin kilometrin päässä.
- Omistaminen ei ole ainut keino säilyttää luontoarvot, kertoo Kalle Kangas.
Päijänmäen METSO-alue on yksityiseksi METSO-alueeksi iso, sillä sen pinta-ala on 60 hehtaaria. Perikunnan puolelta asiaa hoiti seitsenhenkisen sisarussarjan ainut poika, Kalle Kangas joka toimii sellonsoiton opettajana Jyväskylässä. Kokemuksistaan ja lempipaikoistaan kertovat Minna ja Helvi Kangas.
Tilan metsät ovat runsaslahopuustoista kangasmetsää. Maastossa on kumpareita ja harjumaisemaa, järeää männikköä, paljon isoja puita ja osin vaikeakulkuistakin maastoa. Metsä on vanhaa, osin yli 100 vuotta vanhaa. Lähes 200 metrin korkuisen Päijänteenmäen huipulta on hienot näkymät useille järville.
- Tilan nimeksi tuli Päijänmäki, kun yksi siskoista puhumaan opetellessaan lyhensi Päijänteenmäen Päijänmäeksi, sanoo Kalle Kangas.
Kaksi vuotta sitten Kankaan sisarusten äiti kuoli. Silloin piti ruveta miettimään, että mitä tehdään. Pitäisikö jonkun lunastaa, myydäänkö metsä metsäyhtiölle puutavaraksi vai suojellaanko?
Kalle Kankaan siskot olivat suojelun kannalla ja kavahtivat ajatusta, että veli ryhtyisikin lunastamaan omaa osuuttaan.
- Vuosikausia oli puhetta, että alueelle tehtäisiin jotain, mutta minä sitten lopulta otin yhteyttä ELY-keskukseen, Risto Kujalan kanssa sovittiin metsäkatselmus. Siitä METSO lähti liikkeelle. Ollaan luontoihmisiä, joten METSO oli tuttu jo ennestään, sanoo Kalle Kangas.
Elokuussa 2013 suojeluprosessi käynnistyi
Alkajaisiksi patikoitiin ELY-keskuksen Johanna Hallmanin kanssa alue läpi.
Hallman teki luontoarvioinnin ja valokuvasi kiinnostavia kohteita. Sen lisäksi Metsä Groupin Hannu Kumpula teki puustoarvion. Marraskuussa ELY-keskuksesta tuli tarjous, jota vielä korotettiin em. puustoarvion perusteella.
- Siinä sitten istuttiin ja keskusteltiin tarjouksen ympärillä ja päädyttiin METSOon, kertoo Kalle Kangas.
Hänen mukaansa asiassa oli monta vääntöä, selvittelemistä ja paperitöitä. Yhtä panttikirjaa selviteltiin ja se vaati monta käyntiä eri toimistoissa.
Helvi Kangas kertoo:
- Vaikeinta oli oman mielipiteen lopullinen varmistaminen ja sen tajuaminen, että omistaminen ei suinkaan ole varmin keino säilyttää alueen luontoarvot. Aikansa vaati työstää oma tunnepuoli, että METSOn kautta luopuminen voi varmistaa itselle tärkeän maiseman säilymisen sellaisena kuin haluaa sen pysyvän.
Kankaan sisarukset ovat viettäneet lapsuuden maatilalla ja metsissä, joten se on jäänyt sisaruksille mieleen satumaisena metsänä, johon ei saisi koskea.
- Sopu säilyi, mutta sen olen oppinut, että perintöasiat ovat ihmissuhdeasioita. Näihin liittyy ihmeellisen paljon tunteita. Ihan muutamasta sanasta nousee tunteet kattoon, kun lapsuuden muistot nousevat pintaan, sanoo Kalle Kangas.
- Lopulta oli helpotus, että tämä päätös saatiin, nyt metsä on myyty eikä kukaan saanut enempää kuin toinen ja metsät on nyt suojeltu.
Lempipaikkoja metsästä Kalle Kankaan on vaikea yksilöidä. Metsäalue on valtavan suuri, mutta ainakin hienot rinteet ja korkealla sijaitseva näköalapaikka tulevat hänelle mieleen. Alueella on oivat maastot marjastukseen ja sienestykseen. Hirville alue on ollut suojainen, joten hirvenjälkiä on paljon, ja loppukesällä hirvikärpäsiä.
Helvi Kankaalla on monia muistoja metsistä
- Männiköiden lisäksi eriluonteiset lähteet ja niille johtavat polut ovat olleet mielipaikkojani. Päijänmäkeen liittyviin retkikokemuksiin yhdistyy sukupolvi- ja perhetuntuma. Mummun ja papan nokipannukahvit ja eväshetket maisemia katsellen ovat jääneet mieleen. Erityinen muisto on lumeton joulupäivä, kun me kaikki seitsemän patikoitiin kirkasjäisten järvien ja rapsahtelevien sammalikkojen poikki Päijänmäkeen, jonka pylväsmäistä männikköä joulukuun matalalta paistanut aurinko kultasi.
- Vasta aikuisena olen ymmärtänyt miten arvokasta oli viettää lapsuus sellaisessa metsässä
Kuopus Minnalle metsä oli paras huvipuisto
- Pienenä tyttönä yritin pysyä muiden perässä. Eri metsätyypit ja niillä kulkeminen sekä tuoksut, äänet, valot ja varjot tulivat tutuiksi. Päijänmäki on sellainen kuin metsän kuuluukin olla. Metsässä on kiviä, mäkiä ja kaatuneita puita mille kiivetä, jylhiä näkymiä, piilopaikkoja, upottavia kosteikoita, pimeää kuusikkoa ja valoisaa mäntykangasta, vänkkyröitä, suoria, lahoja, havisevia ja humisevia puita.
METSOssa puhutaan myös rahasta. Kalle Kangas pitää korvausta hyvänä.
- Siinä tuli puntaroitua vaihtoehtoa puukauppaan. Tämä oli myyntivoittoverotonta ja alvitonta, niin oli kannattavaa.
- Metsäyhtiöt jäivät ehkä himoitsemaan mäntytukkeja, naurahtaa Kalle Kangas.
Runoilija Einari Vuorelan kotitalo on melkein huutoetäisyydellä, parin kilometrin päässä tontin rajalta. Vuorelan talo on kiinnostava kulttuurikohde ja useina vuosina Einari Vuorelan seura on järjestänyt Vuorelan vaelluksen. Runoilijan polun retkeilijäreitti kulkee ihan uuden METSO-alueen vierestä. Alue on jatkossakin retkeilijöiden käytössä. Maisemallisesti alue on hieno ja sopii retkeilyyn. Metsähallituksen luontopalvelut kehittää aluetta tästä eteenpäin.
Kankaat kannustavat muitakin perikuntia METSOON
- Suojelu on varteenotettava vaihtoehto luontoarvoiltaan erityiselle kohteelle.