Tulvametsät ja metsäluhdat

© Kimmo Syrjänen

Tulvarytmiltään luonnontilaiset jokivarsien ja muiden vesistöjen tulvametsät sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiset ja monipuulajiset metsäluhdat ovat monimuotoisuudelle arvokkaita. Luhtaisia metsiä on järvien, jokien ja meren rantojen lisäksi soiden reunoilla ja muiden vesistöjen rannoilla. Tulvametsissä veden vaikutus on ajoittaista ja puun runkojen tyviosassa voidaan usein havaita ohut lietekerros. Luhdissa sen sijaan on tavallisesti pysyvästi märkiä kohtia ja korkeita mättäitä puiden tyvillä. Monet metsäluhdat ja tulvametsät ovat pinta-alaltaan luontaisesti pieniä. 

Metsäluhtien ja tulvametsien puusto on tyypillisesti lehtipuuvaltaista ja niissä esiintyy usein lahovikaista lehtipuustoa. Terva- ja harmaalepät, hieskoivut ja tuomet ovat tyypillisiä tulvametsien ja rantaluhtien lehtipuita. METSO-kohteisiin voidaan ottaa mukaan myös läheisiä pensaikko- ja avoluhtia.

METSO-kohteiksi sopivat metsäluhdat ja tulvametsät

• Jokien varsilla sijaitsevat metsät, joille nousee säännöllisesti tulvavesi 
• Vesistöjen rannoilla sijaitsevat lehtipuustoiset luhdat ja tulvametsät
• Metsäluhdat, joissa on luhtalajeja ja luhdille ominaista märkä- ja mätäspintojen vuorottelua
• Merenrannoilla sijaitsevat lepikkoiset metsäluhdat 

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat metsäluhdat ja tulvametsät

• Vesitaloudeltaan kunnostettavat, esimerkiksi ojitettujen, vesistöjen rantojen metsät
• Metsäluhdat ja tulvametsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai joissa suositaan lehtipuustoa

Esiintyminen

Tulvametsiä ja metsäluhtia on runsaimmin Itämeren ja siihen virtaavien jokien sekä sisämaan vesistöjen rannoilla, mutta myös monin paikoin pienten virtavesien varsilla ja järvien rannoilla.