Ympäristötuella valoa pähkinäpensaille ja elämyksiä matkailutilalle
Pohjolan elämystila Karstun kylässä Lohjalla on pieni tila, jossa Hannu Korpijaakko on pyörittänyt matkailualan yritystä jo parikymmentä vuotta. Aiemmin tila oli tunnettu fasaaneistaan ja yrityksille järjestettiin fasaanijahteja.
Viime vuosina on panostettu muihin luontoelämyksiin ja majoituspalveluihin. Tänä keväänä rakennetaan tanssilavaa ja jo ennestään pihapiiristä löytyy savusauna, kota, laavu, juhlakatos ja lampi sekä erilaisia majoitustiloja. Pihapiiri on luonnontilainen ja kivenheiton päässä on pähkinäpuulehtoja, rehevää korpea, vanhaa metsää ja pari suota. Tilalla on noin 60 hehtaaria metsää.
- Ei tänne vielä ole asiakkaita tullut METSOn takia, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa, kertoo Korpijaakko, kun tulee puhe METSOn mahdollisuudesta matkailutilan valtiksi.
METSO-ohjelmasta Hannu Korpijaakko kertoo lukeneensa lehdestä ja hän tutustui siihen tarkemmin metsänhoitoyhdistyksen tilaisuudessa. Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistys piti tiedotustilaisuuden ja sen hankkeen kautta kuusi Korpijaakon kohdetta päätyi ympäristötukialueeksi.
- Metsäkeskuksen Olli Lukanniemi hoitaa asiat hyvin ja meillä on aika samanlainen käsitys metsänhoidosta.
Metsäkeskuksen kanssa Korpijaakon valituille kohteille tehtiin 10 vuoden määräaikainen ympäristötukisopimus, joka päättyy syksyllä 2015. Korpijaakko toivoo, että sopimus saadaan uusittua, ja ainakin tilan tuleva yrittäjä suhtautuu asiaan positiivisesti. Pohjolan tilalle on tulossa sukupolven vaihdos ja tytär alkaa pyörittää maatilamatkailua.
- Pähkinälehdoissa kävi yhdellä kohteella metsuri tekemässä hoitohakkuita ja olen itsekin hoitanut metsiäni ja mm. vaalinut pähkinäpuita ihan arkisesti. Nyt kun pensaat ovat saaneet valoa, ne ovat lähteneet elpymään, toteaa Korpijaakko.
METSO on ihan mainio juttu ja suhtaudun siihen tosi positiivisesti
Korpijaakko epäilee, että Naturan pakkosuojelusta on jäänyt täkäläisille metsänomistajille joitain pelkoja:
- Eivät maanomistajat täällä vielä oikein lämpiä.
Pohjolan tilalle ajettaessa tien vierestä löytyy myös Korpijaakon hakkuuaukean reunaan pystyttämä ötökkäpyydyskokoelma. Kesällä 2012 kirjanpainajat tekivät tuhojaan kuusissa, joten hän päätti kokeilla josko tuholaisia saisi pyydystettyä tulevien tuhojen välttämiseksi.
- Pyydyksillä on saatu kerättyä arviolta tuhansia kirjanpainajia, vaikka ei niitä kukaan ole laskenut, toteaa Korpijaakko.
METSOssa hienointa Korpijaakon mielestä on, että voi jättää tuleville polville perintönä luonnontilaisen metsän. Ympäristötukea hän suosittelee myös siksi, että hankeihminen hoiti kaiken, eikä tarvinnut itse puuttua paperisotaan, vaan on voinut keskittyä oman työn tekemiseen.
Metsäkeskuksen Olli Lukanniemi neuvoo miten ympäristötukisopimusta voi jatkaa
Metsäkeskus lähettää sopimuksen umpeutumisesta kirjeen ja hakemuksen maanomistajalle noin paria kuukautta aikaisemmin. Hakemuksella saadaan neuvottelukontakti, ja sen jälkeen sovitaan maastoon menosta. Maanomistajan kanssa yhdessä kierretään vanhat alueet ja samalla tutkitaan josko uusia kohteita olisi mahdollista ottaa mukaan sopimukseen.
- Tänä vuonna todellakin on ensimmäinen kerta kun 10 vuoden määräaikaiset sopimukset ovat loppumassa ja sopimuksia on jo uusittu ja joissain mukaan on otettu myös uusia kuvioita. Metsälain 10 §:n alueita on nyt mahdollista laajentaa mikäli ne täyttävät METSO-kriteerit.