Monimuotoisuudelle merkittävät suot
Korpijuotti. © Kimmo Syrjänen
METSO-ohjelma edistää osaltaan vapaaehtoista soidensuojelua. METSOon sopivat erilaisia puustoisia soita (kuten korpia ja rämeitä), niiden reunametsiä ja avosoita sisältävät alueet. Puustoiset suot sopivat ohjelmaan myös erillisinä kohteina. Puustoisista soista etenkin kuusikkoiset korvet ovat haluttuja ja myös ojitetut ennallistamiskelpoiset korvet voivat sopia ohjelmaan. Männikköisistä rämeistä suositaan ojittamattomia ja puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia kohteita. METSO-ohjelmaan voidaan ottaa myös ravinteisuudeltaan eritasoisia, vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia avosoita etenkin osana kokonaisuutta. Avosoista etenkin ravinteikkaat letot, joilla esiintyy harvinaista lettokasvillisuutta, ovat haluttuja.
Ojitetut suokohteet, joissa on tyypillistä lajistoa jäljellä ja jotka ovat ennallistamiskelpoisia ja vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia, voidaan palauttaa lähes ennalleen luonnonhoitotoimin.
METSO-kohteiksi sopivat suot
- Korvet, rämeet ja soiden reunusmetsät, joita luonnehtii luonnontilainen tai sen kaltainen vesitalous ja rakennepiirteiltään monipuolinen puusto (vanhoja puita, lahopuita, sekapuustoa)
- Suokokonaisuudet, jotka sisältävät vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia soita, soistuneita kankaita ja reunusmetsiä
- Vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai ennallistamiskelpoiset letot, lettorämeet ja ravinteiset nevat reunusmetsineen
Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat suot
- Ojitetut suot ja suokokonaisuudet reunusmetsineen, jotka sijaitsevat suojelualueiden välittömässä läheisyydessä ja jotka voidaan palauttaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaiseksi
- Kaikki ennallistamiskelpoiset korvet
- Muut ojitetut suot, joiden ennallistaminen parantaa uhanalaisen ja taantuneen lajiston elinmahdollisuuksia
Esiintyminen
Monimuotoisuudelle merkittäviä soita on koko maassa. METSO-ohjelmassa soita suojellaan erityisesti maan eteläpuoliskossa. Korpia ja rämeitä on pienialaisina elinympäristöinä kangasmetsien notkelmissa ja painanteissa sekä toisinaan laaja-alaisina kuvioina suurten avosoiden yhteydessä. Soiden reunuksilla on puustoltaan monipuolisia vaihettumisvyöhykkeitä, jotka ovat usein lajistoltaan monimuotoisia.
Isovarpuräme. © Kimmo Syrjänen