Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet

Vanhaa kuusta ja mäntyä kasvavaa metsää.

© Kimmo Syrjänen

Maan kohoaminen muuttaa voimakkaasti metsien puulajisuhteita sekä pohjakasvillisuutta ja kasvupaikkatyyppejä vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa. Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteisiin kuuluvat metsien ja soiden kehityssarjat, merestä kuroutuvat lahdet (fladat) ja järvet (kluuvit) lähimetsineen, rantaniityt ja -luhdat sekä puustoiset perinneympäristöt.

Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ovat metsien ja soiden muodostamat kokonaisuudet. Yhtenäiset kehityssarjat tai useita eri elinympäristöjä sisältävät alueet ovat METSO-kohteina kiinnostavimpia.

METSO-kohteiksi sopivat maankohoamisrannikon metsät

  • Maankohoamisrannikon metsien ja soiden kehityssarjat tai eri elinympäristöjä sisältävät alueet 
  • Puustoltaan luonnontilaisen kaltaiset lehti- ja havumetsät rannikolla ja saarissa
  • Metsien ja soiden kehityssarjoihin kuuluvat yksittäiset elinympäristöt
  • Fladojen ja kluuvien luonnontilaisen kaltaiset rantametsät ja -luhdat

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat maankohoamisrannikon metsät

  • Puustoiset perinneympäristöt ja niihin liittyvät rantaniityt
  • Luonnontilaltaan heikentyneet metsät ja suot, joiden vesitalous voidaan ennallistaa

Esiintyminen

Maan kohoaminen vaikuttaa rannikon metsien ja soiden rakenteeseen Saaristomerta ja Suomenlahtea myöten. Maankohoamisrannikon luonto on edustavimmillaan Merenkurkun ja Perämeren alueella, jossa esiintyy METSOon erityisesti tavoiteltuja metsä- ja suoelinympäristöjen kehityssarjoja. Yksittäisiä ohjelmaan sopivia maankohoamisen eri kehitysvaiheita edustavia metsiä ja soita on Suomenlahdelta Perämerelle.

Matala merenpoukama, jonka rannalla näkyy eri-ikäistä lehtimetsää.

© Kimmo Syrjänen