Lehdot

Lehtoihin liittyy paljon uhanalaista metsälajistoa, ja siksi monenlaiset lehdot ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja METSO-ohjelmassa tärkeitä. Lehdot sijaitsevat multavilla, runsasravinteisilla maapohjilla. Ne ovat useimmiten lehti- tai sekapuustoisia, pohjakasvillisuudeltaan ruohoisia ja monilajisia metsiä, joissa kasvaa usein myös lehtopensaita, kuten taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja näsiää. Maan eteläosan lehdoissa voi kasvaa jaloja lehtipuita ja pähkinäpensasta, jotka lisäävät kohteen merkitystä monimuotoisuudelle. Osa lehdoista on luontaisesti kuusi- tai mäntyvaltaisia. 

METSO-kohteiksi sopivat lehdot

  • Lehdot, joiden puusto on yli 70 vuotta vanhaa 
  • Myös nuoremmat lehdot, joissa on lahoja pystypuita ja/tai maapuita yli viisi kuutiometriä hehtaarilla 
  • Lehdot, joissa kasvaa jaloja lehtipuita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, jalavat ja pähkinäpensas) 
  • Muut puustoltaan monipuoliset lehdot, joissa on lehdoille ominaista lajistoa 
  • Puronvarsilla, vesistöjen rannoilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot 

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat lehdot 

  • Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot
  • Nykyiset suojellut lehdot ja metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat rehevät lehtolaikut voivat toimia alueytiminä, joiden lähituntumassa sijaitsevissa METSO-lehdoissa voidaan tehdä luonnonhoitoa.

Esiintyminen

Lehtoja esiintyy koko maassa, runsaimmin eteläisimmässä Suomessa sekä ns. lehtokeskusalueilla.