Granvik
Granvik, Parainen. © Kimmo Syrjänen
Granvikin alueella on kirjo erilaisia elinympäristöjä sisäsaariston rantakallioista ja tervalepikoista kalliometsiin ja kankaisiin, lehtometsistä luhtiin, korpiin ja rämeisiin. Metsokohde sijaitsee Varsinais-Suomessa Paraisten saaristokaupungissa kiinteän tieyhteyden päässä.
Perintönä valtiolle tulleeseen alueeseen kuuluu noin 230 hehtaaria maa-alueita ja noin 250 hehtaaria vettä. Södergårdin tilakeskus ja sen eteläpuoliset pellot siirtyivät perinnön myötä Paraisten kaupungille.
Sijainti
Granvik sijaitsee Paraisilla saaristotien varressa Stortervolandetin saaren eteläosassa. Ajo-ohje: aja Saariston rengastietä Paraisten keskustan ohi, pian Sattmarkin sillan ja kahvilan jälkeen kääntyy tie vasemmalle Granvikiin. Älä käänny tien alussa vasemmalle Attuun vaan jatka oikealle Granvikintietä aina Fagervikin yhteysaluslaiturin parkkipaikalle asti. Jarruta ajoissa. Suojelualuetta on jo ennen parkkipaikkaa tien molemmin puolin. Auto kannattaa jättää parkkipaikalle.
Holmströmin veljesten aarre päätyi valtiolle perintömetsäksi
Paraislaiset ovat tunteneet erikoisen alueen jo pitkään retkikohteena, mutta valtion luonnonsuojelutoimelle se tuli vuonna 2014 iloisena yllätyksenä. Satojen hehtaarien alue tuli valtiolle perintönä ja arvokkaiden luontoarvojensa ansiosta huomattava osa siitä päätettiin säilyttää luonnonsuojelutarkoituksiin.
Alueen omistaneet Holmströmin veljekset hoitivat Södergårdin ja Mellangårdin tilojaan omalla tyylillään, eivätkä juuri innostuneet kunnan, metsänhoitoyhdistyksen tai ystävällisten naapureiden lukuisista ehdotuksista maa-, ranta- ja metsäomaisuuden järkevästä hyödyntämisestä. Näin veljekset jättivät jälkipolville ainutlaatuisen hienon luontoperinnön, jonka suojelua Paraisten kaupunki viisaasti puolsi. Metsäisten luontoarvojensa ansiosta alue kuuluu METSOon.
© Kimmo Syrjänen
Granvikin metsät ja luontoarvot
Suojelualue ulottuu mereltä Stormossenin suolle kahtena metsäisenä kaistaleena, joita yhdistää rantametsä ja pelto- ja tilustiet. Kalliomänniköiden lisäksi alueella on runsaslahopuustoisia metsiä, korpia, tervaleppäisiä metsäluhtia, rämeitä ja jonkin verran lehtoja. Metsätaloustoimia ei ole tehty lainkaan 50 vuoteen ja osa alueesta on saanut olla rauhassa jo yli 100 vuotta.
Alueella on monimuotoisuuden kannalta arvokasta vanhaa ja järeää haapaa sekä haavasta riippuvaista eliölajistoa. Tuulenkaadot ja kuolleet puut on jätetty säännönmukaisesti korjaamatta ja alueella onkin monimuotoisuuden kannalta tärkeä lahopuujatkumo.
Södergårdin tilakeskus ympäristöineen on vanhaa kulttuurimaisemaa ja alueella on myös perinteiseen maatalouteen liittyviä harvinaistuneita lajistollisesti arvokkaita elinympäristöjä kuten niittyjä ja kallioketoja. Torsdalenin hiekkapohjaisesta pelto- ja niittyalueesta saisi laiduntamalla kunnostettua laajan perinnebiotoopin.
© Kimmo Syrjänen
Luonnontilaista metsää ja monipuolisia soita
Trappberget-Flattermossenin alueella Granvikintien länsipuolella on laajoja kallioalueita, kangasmetsää ja pienialaisia soita. Heti Fagervikin laiturin itäpuolella tienvarressa on runsashaapaista luhtaista ja lehtoista metsää. Koko alueen puusto on noin satavuotiasta ja puulajisuhteiltaan monipuolista, sisältäen kuusen ja männyn lisäksi haapaa, tervaleppää ja raitaa. Rakentamaton rantaviiva lisää luontoarvoja.
Trappbergetin noin 45 metrin korkeuteen kohoavan kallioalueen lounaisosan kalliometsän puusto on vieläkin vanhempaa. Kalliopainanteiden suot ovat ojittamattomia karuja rämeitä. Kallioalueen itäjyrkänteen alla korpikuusikko on osin tervaleppäinen ja kasvillisuudeltaan pääosin metsäkortekorpea. Trappbergetin kaakkoispuolella rannan lähellä on pieni kalkkivaikutteinen kalliotörmä. Flattermossenin luonnontilaa heikentäneet vanhat ojitukset ovat kasvaneet melkein umpeen.
Stormossen-Gåskärrin alue vanhan tilakeskuksen pohjoispuolella on luonnonmetsän, kallioiden, korpien ja muiden suolaikkujen mosaiikkia. Metsät ovat vanhoja, puustoa ei ole käsitelty 50 vuoteen ja suurin osa metsistä on saanut olla rauhassa paljon pitempään. Stormossenin vesitalous on lähes luonnontilainen, lounaisreunalla pelto-ojien kuivattava vaikutus on havaittavissa.
Metsissä on vaihtelevasti puulajeja, tasaisesti lahopuuta ja lahopuujatkumo on hyvä. Melkein täysin lahonneita maapuita lojuu harvakseltaan, muutama kymmenen vuotta olleita lahoja löytyy runsaasti ja viime vuosina kaatuneita runkoja on tasaisesti. Kaikenkokoisia ja kaikenikäisiä keloja seisoo metsissä.
Långkärr-Timmerkärrin alueen metsät ovat luonnontilassa, pohjoisosissa ei näy lainkaan hakkuun jälkiä. Lahopuustoa on runsaasti. Tilakeskuksen läheisistä metsistä on aikoinaan haettu puita polttopuuksi ja rakennuspuuksi. Puustoisilla soilla on runsaasti lahopuuta ja vanhojen suo-ojien kuivattava vaikutus on taantumassa. Alueen läpi virtaava Granvikbäcken ja sen reunalla olevat kapeat Långängenin pellot lisäävät merkittävästi alueen luontoarvoja.
Aikoinaan suoristetun ja syvennetyn laskupuron pohja on ajan kuluessa muodostunut luonnonmukaiseksi. Timmerkärret palautuu parhaillaan korveksi. Noin 35 metriä merenpinnasta kohoavan Björnbergetin lakimetsä on luonnontilainen ja puusto noin 150 vuotta vanhaa. Kallion reunametsässä on paljon haapaa ja lehtilahopuuta. Kaakonpuolella rantametsät ovat lehtoa ja osittain luhtaisia tervalepikoita.
© Kimmo Syrjänen
Vaateliasta lajistoa
Granvikin alueelta on tiedossa useita uhanalaisia ja harvinaisia eliölajeja, etenkin lintuja, sammalia ja sieniä. Linnuista alueelta on tavattu mm. pyy, tiltaltti, sirittäjä, peukaloinen, pikkusieppo, kangaskiuru, kehrääjä, pohjantikka, valkoselkätikka ja käki, myös merikotka lentää alueella säännöllisesti.
Sammalista alueella kasvavat mm. haapariippusammal, lepikkolaakasammal, kalliokaulussammal, kantoraippasammal, rakkosammal, lehtokinnassammal, isonokkasammal ja korpihohtosammal. Harvinaisista sienistä alueelta tunnetaan esimerkiksi haapavalmuska, talvihampikka, pursukääpä ja posliiniseitikki. Alueen lajistoa on kuitenkin toistaiseksi selvitetty hyvin vähän.
Liikkuminen jokamiehenoikeuksin
Granvikissa ei ole toistaiseksi luontopolkuja tai -reittejä eikä alueelle ole tehty vielä hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Liikkuminen alueella perustuu jokamiehenoikeuksiin. Alueella kannattaa käydä ainakin Trappbergetillä, jonne on hyvät polkuyhteydet yhteysaluslaiturin parkkipaikalta länteen lähdettäessä, ja jatkaa sieltä pohjoiseen kohti Flattermossenia, jota pitkin saavutaan takaisin Granvikenin tielle. Alueen pohjois- ja itäpuoliskossa ei ole valmista polustoa.
Kunnioita liikkuessasi ihmisten pihapiirejä ja rauhaa. Metsä- ja suoalueella pesii vaatelias linnusto, mikä on hyvä ottaa huomioon, jos retkelle lähtee keväällä tai alkukesällä. Retkeilypalveluja Granvikissa ei ole tarjolla, mutta matkan varren Sattmarkin tuvalla kannattaa aina poiketa kahvilla.
Palvelut lähialueilla
Lisätietoa
Suunnittelija Kaj-Ove Pettersson, Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, p. 0400 647027, [email protected]