Störsvik
Störsvikin Kvarnträsk-järven rantametsää. © Kimmo Syrjänen
Siuntion Störsvik on suojeltua METSO-metsää osana laajaa merellistä virkistysaluetta. Aluekokonaisuus tarjoaa mahdollisuuksia samoilusta hiekkarannalla löhöilyyn. Störsvikin suojelualueen koko on noin 190 hehtaaria.
Sijainti
Störsvikin luonnonsuojelualue sijaitsee Siuntiossa noin 35 km Helsingistä länteen, Upinniemen pohjoispuolella Pikkalanlahden länsirannalla. Alue rajautuu Inkoon kunnanrajaan.
Ajo-ohje: Käänny Helsinki-Hanko-tieltä (51) etelään Störsvikintielle, aja noin 5 km Pickala Golfin ohi. Kääntymällä oikealle päädyt puhdistamon pysäköintipaikalle, jatkamalla Kolaholmenin tietä vasemmalle löytyy toinen pysäköintialue Kolavikenin pohjukasta.
Luonnonsuojelun ja virkistyksen yhteinen alue
Störsvikin alue on ostettu METSO-ohjelmassa valtiolle suojelualueeksi vuonna 2009. Metsähallituksen hallintaan Störsvik siirtyi 2011. Störsvikin luonnonsuojelualue jakaantuu Hannun Aarnion 153 hehtaarin suojelualueeseen, sekä 1995 perustettuun Kvarnträskin yksityiseen 37 hehtaarin suojelualueeseen, johon kuuluu järvi rantametsineen.
Störsvikin METSO-alue liittyy Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle kuuluvaan laajaan aluekokonaisuuteen, joka jatkuu Inkoon puolelle Långvassofjärdenin linnustonsuojelualueeseen asti. Störsvikin hankinta tehtiin yhteistyössä Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kanssa, joka laajensi samalla omaa aluettaan ostamalla rantapalstat suojelualueen etelä- ja koillispuolelta. Virkistys- ja luonnonsuojelualuekokonaisuuden pinta-ala on nyt noin 800 hehtaaria.
© Kimmo Syrjänen
Elinympäristöjen rikkautta ja komeita maisemia
Störsvikin metsäinen suojelualue sisältää männikköisiä ja avoimia kalliomäkiä sekä niiden välisiä lehtomaisia, tuoreita, kuivahkoja ja kuivia kangasmetsiä. Rannoilla ja notkelmissa on myös lehtoja. Maapinta-alasta tuoreita ja kuivahkoja kankaita on noin puolet, lehtoja ja lehtomaisia kankaita on viidesosa ja loput kallioisia kuivia kankaita ja kallioita. Alueella on pienialaisesti erilaisia korpia, rämeitä, purovartta, lehtoa, tervaleppäluhtia sekä laajahko ojitettu Kvarnmossenin räme. Vain Kvarnträskin rantasuot ovat ojittamattomia.
Störsvikin metsät ovat paikoitellen järeäpuustoisia ja iäkkäitä. Lahopuuta on keskimäärin 6 m³/hehtaari. Paikoin on järeitä ja järeytyviä haapoja sekä metsälehmuksia.
Suojelualueella on karu ja kirkasvetinen noin 20 hehtaarin laajuinen Kvarnträsk-järvi, joka laskee ojitetun Kvarnmossenin kautta Pikkalanlahden länsisivuun Dyvikenin lahden pohjukkaan. Puroa on monin paikoin käsitelty eikä se ole luonnontilainen. Läheinen golfkenttä ottaa kasteluvetensä järvestä, ja kuivina vuosina veden pinta voi laskea merkittävästi kuivattaen myös laskupuron ja reunasuot.
Dyvikenin lahden pohjukassa on luhtainen tervalepikko, joka on hyvä esimerkki tästä elinympäristöstä keväisine rentukoineen ja kesäisine kurjenmiekkoineen. Tervalepikossa on laajalti kosteaa mesiangervoista rantalehtoa ja tuoretta lehtoa.
Kvarnträskin eteläpuolinen laakea kalliomäki kohoaa noin 45 metrin korkeuteen ja näkymät Suomenlahdelle ovat avarat. Miellyttäviä kauko- ja lähimaisemia avautuu myös muilta alueen kalliomäiltä ja rantakallioilta. Suojelualue ei ulotu meren rantaan, mutta sen eteläpuolella virkistysalueella on mm. Sandvikenin hiekkaranta ja Kurubackuddenin tienoilla pienialaisesti merenrantaniittyä.
Störsvikin alueella esiintyy useita EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä, kuten lehtoa, luonnonmetsää ja kirkasvetinen karu järvi sekä Suomessa uhanalaisiksi arvioituja luontotyyppejä kuten erilaisia korpia ja lehtotyyppejä sekä luonnontilaista kuivaa kangasmetsää.
Ihmisen jäljet Störsvikin luonnossa
Kvarnmossenin eteläpuolisen kalliomäen länsiosassa on pronssikautinen kalmisto, myös alueen kaakkoiskulman Ålandsbergetillä on muinaishauta.
Störsvikin alue on kuulunut vuosina 1944–1956 osaksi Porkkalan vuokra-aluetta, joka oli Neuvostoliiton sotilaallinen tukikohta. Suomalaiset asukkaat evakuoitiin tuolloin ja vanhoista 1900-luvun alkupuolen rakennuksista on jäljellä kivijalkoja. Vuokra-aikana osa alueen kalliometsistä on palanut, mutta ne ovat sittemmin uudistuneet luontaisesti puustoltaan monipuolisiksi.
Kopparnäsiin suunniteltiin pitkään ydinvoimalaa, mikä osittain selittää laajan alueen säilymisen rakentamattomana. Alueella ei ole tehty hakkuita toisen maailmansodan jälkeen, mistä syystä metsät ovat monilta piirteiltään luonnontilaisen kaltaisia, kerroksellisia ja puulajistoltaan monipuolisia. Onneksi myös METSO lennähti aluetta suojelemaan 2000-luvulla.
Mielenkiintoista lajistoa
Suojelualueen haavoissa pesii liito-orava. Muita alueella havaittuja nisäkkäitä ovat mm. hirvi, valkohäntäkauris, metsäkauris, kettu, supikoira, metsäjänis, rusakko, orava, minkki, kärppä, mäyrä ja näätä.
Kuikka on pesinyt säännöllisesti Kvarnträskin kirkasvetisellä järvellä. Avoimissa männiköissä viihtyvillä harvinaisilla lintulajeilla kangaskiurulla ja kehrääjällä on alueella vankka kanta. Störsvikin rauhallisissa metsissä on pesinyt useita petolintuja, kuten nuolihaukka, varpushaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka. Lahopuustoinen metsäalue viehättää vaateliaista tikkalajistoa ja alueelta voi tavata valkoselkätikan, pohjantikan, harmaapäätikan ja pikkutikan.
Kvarnträskin purovarressa kasvaa uhanalainen korpihohtosammal, joka on muualta Uudeltamaalta lähes hävinnyt. Alueelta on havaintoja useasta vanhanmetsän indikaattorina tunnetusta käävästä ja kääväkkäästä, näistä yhtenä esimerkkinä silmälläpidettävä rustikka. Alueelta on löydetty puiden oksilla ja rungoilla kasvava uhanalainen partanaava, joka on taantunut pahoin Etelä-Suomessa ilman epäpuhtauksien ja metsänkäsittelyn vuoksi.
Kulkureittejä ja luonnon hoitoa
Störsvikin luonnonsuojelualueen hoidosta ja käytöstä vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Suojelualueen reitistöä, palvelurakenteita ja alueen käyttöä kehitetään yhdessä Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kanssa. Suojelualueella on muutama polku ja yksi kärrytie. Käytetyimmät kulkureitit ja palvelurakenteet pyritään keskittämään virkistysalueyhdistyksen alueelle.
Metsähallitus on tehnyt hoito- ja käyttösuunnitelman sekä Störsvikin suojelualueelle että sen etelä- ja koillispuolisille virkistysalueyhdistyksen rantapalstoille. Osaa suojelualueen lehdoista hoidetaan aluskasvuskuusia poistamalla niin että ne säilyisivät lehtipuuvaltaisina. Myös alueen soille ja Kvarnträskin purolle on suunniteltu kunnostus- ja ennallistamistoimia. Metsälehmuskasvustot saavat täsmähoitoa.
© Mikko Kuusinen
Lisätietoa
Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, Metsähallitus, p. 0205 64 100