Säveltäjä Aulis Sallisen saaristometsä suojellaan METSOlla

Aulis Sallinen on tunnetuimpia säveltäjiämme, joka tunnetaan muun muassa teoksistaan Punainen viiva, Kullervo ja Kuningas lähtee Ranskaan.  Sävellysten lisäksi Sallinen jättää omistamansa metsäalueen osaksi suomalaisten kansallisomaisuutta. Sallinen myi metsäalueen Kemiönsaaren kunnasta METSO -metsien suojeluohjelman kohteeksi. Alue liitetään Saaristomeren kansallispuistoon.

METSO-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. METSO tarjoaa vapaaehtoisia ja taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja yksityisille maanomistajille, kunnille, seurakunnille, yrityksille tai perikunnille.

Alue tuli myyntiin vuonna 2004. Sallinen kertoo päätökseen johtaneista tuntemuksistaan:
– Suojelu oli ainut vaihtoehto. Kun kuulimme, että alue tuli myyntiin, elimme kauhunhetkiä. Meidän oli pakko ostaa alue ja suojella se. Kasveilla ja eläimillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sinne. Suojelupäätös sinetöi alueen säilymisen, kertoo Sallinen.

Aulis Sallinen on viettänyt kesiä Kemiön saaristossa 37 vuotta, joten koko alue, sen rikas linnusto, kauriit, hirvet, jänikset ja muut eläimet ja kasvit ovat tulleet hänelle tutuiksi ja antaneet inspiraatiota elämään ja työhön. Sallinen viettää sävellystyön ohella paljon aikaa alueella kalastamalla, sienestämällä ja metsässä samoilemalla.

- Kaikki ihmiset ovat luonnonsuojelijoita puheissaan, mutta vain harvat ryhtyvät lapiotöihin. Suojelupäätös on protesti ihmisen pohjatonta narsismia vastaan. Narsismi tarkoittaa luontoon nähden sitä, että ihminen kuvittele olevansa suurin luomakunnassa ja ahneuksissaan kuvittelee saavansa käsitellä luontoa kuten itse haluaa, sanoo Sallinen.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Leena Lehtomaa iloitsee Sallisen päätöksestä ja kertoo valintaan vaikuttaneista luonnontieteellisiä valintaperusteita:
– Alue on osittain jäänyt metsätalouskäytön ulkopuolelle, minkä vuoksi etenkin saaren pohjoispuolella on kohtalaisen runsaasti lahopuuta, kilpikaarnamäntyjä, vanhoja tervaleppiä sekä iäkkäämmille metsille tyypillistä naavajäkälää.

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä on kymmenen eri päätyyppiä. Arvokkaita elinympäristöjä ovat esimerkiksi lehdot, korvet ja metsäluhdat. METSO -ohjelmaan tarjottavan maa-alueen on edustettava jotakin kymmenestä elinympäristötyypistä ja täytettävä vähintään yksi luonnontieteellinen valintaperuste.

Aulis Salliselta saatu alue on pääosin runsaslahopuustoista kangasmetsää ja sen arvoa nostavat rakentamattomat rannat.

Luonto innoittaa säveltäjää

Sallinen on intohimoinen luonnon puolestapuhuja ja hän on säveltänyt teoksen esimerkiksi hukkuneille pyöriäisille. Säveltäjämestarin mukaan sävellystyötä tehdään monessa erilaisessa paikassa, ympäristö ei siten suoraan määrää sävellyksen lopputulosta. Jos paikka on inspiroiva ja siellä viihtyy, silloin homma toimii. Suomen saaristo ei ole Sallisen mukaan ollenkaan huono paikka.

Pysyvä suojelu oli Salliselle ainut vaihtoehto:
- Olen tullut siihen tulokseen ettei ihminen voikaan omistaa maata samalla tavalla kuin omistaa housut tai lompakon. Ei maata voi mihinkään viedä. Maanomistus ei tarkoita muuta kuin juridista oikeutta käyttää sitä hyväkseen.
- Uskotaan, että säveltäjät ovat kuolemattomia, mutta eihän se pidä paikkaansa. Vain teokset jäävät elämään, päättää Sallinen.

Sallisen suojelupäätös turvaa omalta osaltaan suomalaisen metsän monimuotoisuutta.  METSO-ohjelman parissa toimivat toivovat muidenkin metsänomistajien toimivan säveltäjän innoittaman esimerkin mukaisesti