Tule kuulemaan jalojen lehtipuiden luonnon- ja metsänhoidon menetelmistä talousmetsissämme

Oletko kiinnostunut jalojen lehtipuidemme turvaamisesta metsänhoidon eri vaiheissa tai niiden viljelystä? Virtuaaliset aamukahvitilaisuudet käynnistyvät.

Tässä jutussa sinulle muutama vinkki ja jos haluat tietää lisää, tule syventämään tietojasi ja taitojasi Talousmetsien jalopuut -METSO-hankkeen järjestämissä virtuaalisissa aamukahvitilaisuuksissa 28.1. –4.3.2025 (lisätietoa ja ilmoittautumislinkit lopussa).  

Ilmaston lämpeneminen edistää jalopuiden luontaista uudistumista ja viljelykarkulaisten esiintymistä. Yksittäisiä jalopuita ja jalopuuryhmiä voidaan hyödyntää talousmetsien luonnonhoidossa säästöpuina, suojatiheiköissä ja vaihettumisvyöhykkeissä sekä sekapuuna ja maisemapuuna kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Jalopuut, vaikka olisivat onttoja ja lahovikaisia, säilyvät pitkään elinvoimaisina ja arvokkaina elinympäristöinä sadoille seuralaislajeille. Useamman puun jättämisellä varmistetaan, että perimä säilyy mahdollisimman laajana. Puiden teknisellä laadulla ei ole väliä, kun tavoitteena on monimuotoisuuden lisääminen.

Viljelyllä voidaan laajentaa jalopuuesiintymiä. Pienetkin viljelymetsiköt monipuolistavat metsien puulajivalikoimaa ja lisäävät jalopuiden luontaisen leviämisen mahdollisuuksia. Kaikkia jalopuita voidaan viljellä niiden luontaisen esiintymisalueen pohjoispuolella. Jalopuiden viljelyyn parhaita kasvupaikkoja ovat syvät, runsaasti hienojakoista ainesta ja multaa sisältävät savensekaiset ja kalkkipitoiset maat, joissa on jatkuvasti liikkuvaa pohjavettä juurten saatavilla. Tällaisia ovat lämpimät, etelään viettävät lehtorinteet. Tammi on ilmeisin valinta viljeltäväksi, sillä se on kasvupaikaltaan vaatimattomin ja metsätalousmielessä lupaavin. 

Laadukkaiden jalopuurunkojen kasvatus on lähes yksinpuin hoitoa, kun tasapainotellaan riittävän sivusuuntaisen varjostuksen sekä latvuksen kasvutilan ja valontarpeen välillä. Taimikossa tiheysvaikutus saadaan aikaiseksi esimerkiksi sekapuustoisuudella istuttamalla jalopuut ryhmiin tai hyödyntämällä luontaista vesaikkoa. Alikasvosta ei – kuusen mahdollista poistoa lukuun ottamatta – raivata, sillä alle jääneet lehtipuut ja varsinkin pähkinäpensas varjostavat jalopuiden runkoja ja rehevöittävät karikkeellaan maaperää. Runkojen oksattomuutta voi edistää pystykarsinnalla.

Tapahtumat, aiheet ja linkit:

28.1. klo 8.30–9.30 Osa 1: Luontaisesti syntyneiden jalopuiden säilyttäminen metsän eri vaiheissa, Riikka Otsamo, Suomen metsäkeskus
4.2. klo 8.30–9.30 Osa 2: Jalopuut lehtojen hoidossa, Jukka Ruutiainen, Suomen metsäkeskus
11.2. klo 8.30–9.30 Osa 3: Jalopuiden siemen- ja taimituotanto, Katri Himanen, Luonnonvarakeskus ja Gunilla Holmberg, Massbybackan taimisto
18.2. klo 8.30–9.30 Osa 4: Jalopuiden viljely ja kasvatus (tammi), Riikka Otsamo, Suomen metsäkeskus ja Jussi Haltia, metsänomistaja
25.2. klo 8.30–9.30 Osa 5: Jalopuiden viljely ja kasvatus (muut jalopuut), Riikka Otsamo, Suomen metsäkeskus
4.3. klo 8.30–9.30 Osa 6. Jalopuut kulttuuriympäristössä

Rehevät pähkinäpensaat suojaavat 30-vuotiaiden viljelytammien runkoja, Karjalohja. © Riikka Otsamo

Rauhoitettu kynäjalavalehto, Lohjansaari, Lohja. © Hannu Kekkonen