Tikankontille sopivasti valoa ja varjoa — komea silmälläpidettävä orkidea hyötyy luonnonhoidosta ja suojelusta
Tikankontin eksoottisen näköiset kukat eivät jää metsässä kulkijalta huomaamatta. Tätä upeaa rauhoitettua kämmekkälajia esiintyy lähes koko maassa seuduilla, joilla on kalkkia maaperässä. Nykyisin sitä esiintyy eniten Pohjois-Suomessa. Tikankontti viihtyy esimerkiksi varjoisissa lehdoissa, lettorämeillä ja rehevissä korvissa, mutta sitä voi tavata myös kalkkipitoisilla niityillä ja avosoilla.
Tikankontti on uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Se tarkoittaa, että uhanalaisuuden kriteerit eivät aivan täyty. Sen sijaan silmälläpidettävien lajien turvaaminen on hyvä keino estää ja hidastaa yleistä uhanalaistumiskehitystä niin, että uhanalaisuuden kriteerit eivät pääsekään täyttymään. Tämän takia jokainen tikankontin esiintymä on tärkeä. Koska tikankontti on sekä näyttävä että harvinainen, metsänomistajat vaalivat sitä mielellään.
Maanmuokkaus ja voimakkaat hakkuut haitallisia
Monet tikankontin esiintymistä ovat suojelualueilla, osa tikankontin kasvupaikoista on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä kuten lehtoja, reheviä korpia tai lähteikköjä. Lajia esiintyy myös talousmetsissä. Tikankonttikasvusto voi taantua ja jopa tuhoutua, jos sen lähiympäristössä hakataan metsää tai tehdään kunnostusojituksia. Erityisen haitallista tikankontille on hakkuun jälkeinen maanmuokkaus.
Tikankonttikasvuston säilymisen varmistamiseksi kasvupaikalla tai sen välittömässä lähiympäristössä ei siis tulisi tehdä maanmuokkausta eikä avohakkuita. Myöskään vesitasapainoa ei pidä muuttaa ojituksin. Etenkin Etelä-Suomessa tikankontin esiintymiä on hävinnyt myös kasvillisuuden umpeenkasvun myötä. Tasapainoilu liiallisen ympäristön muokkauksen ja varjoisuutta vähentävien hoitotoimien välillä ovat tuttuja ongelmia monien lehtojen ja rehevien soiden kasvilajien kohdalla.
Luonnonhoidolla eteenpäin
Tikankontin varjeleminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö metsätaloustoimenpiteitä voisi lainkaan tehdä, mutta esiintymän säilyminen vaatii erityishuomiota. Lajin säilymiseen ja sen elinympäristön parantamiseen tähtäävä luonnonhoito voi olla paikallaan. Monia tikankontin esiintymiä on hoidettu varjostavaa puustoa harventamalla. Ojitetuilla kohteilla on tehty suon ennallistamista. Monille kasvupaikoille on tehty hoitosuunnitelmia tikankonttipopulaatioiden elvyttämiseksi. Jos esiintymä on metsässä, jossa on vanhaa puustoa, lahopuita ja vanhoja lehtipuita, kohde voi olla mahdollista suojella METSO-ohjelmassa.
Lajien uhanalaistumisen ehkäisemisen edellyttää tietoa esiintymistä ja oikeista keinoista
Tapio Oy:llä on vuoden 2021 loppuun asti käynnissä Lajiturva-hanke, joka tehostaa ns. punaisen listan lajien esiintymisestä kertovan tiedon käyttöä metsätaloudessa. Hankkeessa päivitetään toimintamallia, jonka avulla metsäalan toimijat saavat uhanalaisten metsälajien esiintymätiedot ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä ja lajien huomioon ottamisen mahdollisuudet metsätalouden toimenpiteissä parantuvat. Samalla päivitetään myös toimintaohjeita uhanalaisten metsälajien esiintymien säilyttämiseksi metsätalouden toimissa.
Tikankontti on yksi yli kahdestatuhannesta lajista, jotka ovat mukana toimintamallissa. Uhanalaistumisen ehkäisemissä on tärkeää, että lajien esiintymätiedot ovat niin metsänomistajien kuin metsäalan toimijoiden saavutettavissa. Tiedossa olevien uhanalaisten lajien esiintymät ovat metsänomistajan nähtävissä Metsään.fi palvelussa. Metsänomistaja saa tarvittaessa tarkempaa tietoa uhanalaisesta lajista ja sen elinympäristövaatimuksista alueellisesta ELY-keskuksesta. Myös metsäalan toimijat ja Suomen metsäkeskus opastavat maanomistajaa löytämään ratkaisun lajin turvaamiseksi metsänkäsittelyssä.
Lajiturva-hanke on METSO-ohjelman toteutukseen kuuluva valtakunnallinen luonnonhoidon kehittämishanke.
