Idea Koitonkorven suojelusta syntyi jo 1970-luvulla

Suomusjärveläinen Leena Vilén kulkee metsätietä pitkin ja pysähtyy välillä esittelemään paikkoja, joissa hän on tehnyt metsätöitä isänsä ja myöhemmin oman perheensä kanssa. ”Minulle oli selvää, että tämä suojellaan pysyvästi. " Lue uusin Metsänomistajan tarina.

Metsä on Vilénille vapaa-ajan toimintapaikka, oli kyse sitten liikunnasta tai metsänhoidosta. Kun saavumme METSO-ohjelman luonnonsuojelualueelle Koitonkorpeen, ero talousmetsän ja suojelumetsän välillä on kuin veitsellä leikattu. Vanhat ja paksut kuuset kurottautuvat toistakymmentä metriä kohti taivasta ja lajisto runsastuu. Koitonkorven suojeluidea syntyi jo 1970-luvun loppupuolella, kun Vilénin isä, Olavi Koitto, näki alueen suojeluarvon.

”Nyt jo edesmennyt isäni oli 1930-luvulla syntynyt, joten hän oli aika edistyksellinen suojeluideallaan. Epäilen, ettei hän kertonut suojeluideastaan muille kuin lähipiirille. Hän piti tästä metsästä ja erityisesti mutkittelevasta jokimaisemasta”, Vilén kertoo.

Lue lisää Koitonkorvesta ja Leena Vilénin suojelupäätöksestä 

Lue lisää Metsänomistajan tarinoita METSO-suojelusta

Teksti: Anni Himberg

70-luvun lopulta on jäljellä vielä vanha silta, josta yksittäinen mökkiläinen kulki bussipysäkiltä mökilleen Enäjärven rantaan. ”Nuorena ravustettiin, mutta parisenkymmentä vuotta sitten tuli rapurutto”, Vilén sanoo. © Anni Himberg