Blogi: Vinkkejä pölyttäjäystävälliseen metsänhoitoon
Pölyttäjien väheneminen huolestuttaa maailmanlaajuisesti ja niiden tilaa yritetään parantaa perustamalla esimerkiksi kukkaniittyjä. Suomessa metsien rooli pölyttäjien elinympäristönä korostuu, koska maapinta-alastamme suuri osa on metsää. Myös metsänhoidossa on mahdollista ottaa pölyttäjät huomioon ja edistää pölyttäjille suotuisten rakennepiirteiden säilymistä.
Toimin projektipäällikkönä METSO-ohjelmaan kuuluvassa Pölymetsä-hankkeessa, jossa olemme tutustuneet tarkemmin siihen millaisia toimenpiteitä metsissä voitaisiin tehdä pölyttäjien hyväksi.
Pölyttäjien näkökulmasta on ensisijaista, että metsistä löytyy keväästä syksyyn riittävästi ravintoa sekä pesäpaikkoja. Miten metsänomistaja voi parantaa pölyttäjien elinympäristöä omalla metsätilallaan?
Suosi sekapuustoisuutta
Pölyttäjien kannalta tärkeää on sekapuustoisuuden suosiminen ja riittävän lehtipuusekoituksen säilyttäminen. Pienpuuston raivauksen, energiapuun korjuun ja harvennushakkuiden yhteydessä kaikkiin metsiköihin tulee tilanteen salliessa säästää kukkivia lehtipuita kuten raitaa ja muita pajuja, pihlajaa sekä tuomea.
Muodosta säästöpuuryhmiä lehtipuista ja säilytä yksittäisiä monimuotoisuudelle tärkeitä puita
Säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi kannattaa valita etenkin kukkivia lehtipuita (raita, pihlaja), haapaa ja jalopuita. Säästöpuiden alla oleva pienempi puusto ja pensaskerros on myös tärkeää säilyttää. Pölyttäjät hyötyvät pajuista, paatsamista ja kuusamista.
Säästöpuuryhmiin ja yksittäisiksi säästöpuiksi kannattaa valita lehtipuita. Hyvä vaihtoehto on pihlaja, joka kukkiessaan tarjoaa pölyttäjille ravintoa. Pihlaja on hyönteispölytteinen puu. © Sara Turunen
Säästä lahopuut ja lisää niitä tarvittaessa tekopökkelöillä
Metsään on hyvä säästää mahdollisimman kattavasti etenkin pystylahopuut, mutta myös maalahopuut ja tuoreet tuulenkaadot. Jos lahopuuta on vähäisesti, voi tehdä tekopökkelöitä ja näin lisätä lahopuun määrää nopeammin. Lahopuu tarjoaa pölyttäjille elintärkeitä pesäpaikkoja. Lahopuukovakuoriaisten tekemissä käytävissä pesivät pölyttäjät suosivat kuolleita pystypuita, etenkin lehtipuita.
Lahopuu tarjoaa pölyttäjille eintärkeitä pesäpaikkoja. Jos lahopuuta on metsässä niukasti, sitä voi lisätä tekemällä tekopökkelöitä. © Sara Turunen
Muita vinkkejä
Väljentämällä puustoa metsiin saadaan valoisuutta, joka hyödyttää pölyttäjiä etenkin paisteisilla, aurinkoisilla metsäteihin tai peltoalueisiin rajautuvilla reunavyöhykkeillä. Lisääntyneen valoisuuden ansiosta alueelle kehittyy lisää monipuolista kukkivaa mesikasvillisuutta ja myös pienilmasto muuttuu pölyttäjien lisääntymisen kannalta suotuisammaksi.
Tienvarsilla kasvaa usein kukkakasvillisuutta, joka tukee pölyttäjien ravinnonsaantia. Tienvarret kannattaa niittää säännöllisesti, mutta vasta syyskesällä, kun mesikasvien kukinta ja pölyttäjien lisääntyminen ovat ohi.
Avoimet paahteiset ja kallioiset laikut ovat pölyttäjille tärkeitä kasvillisuutensa vuoksi sekä pesäpaikkoina. Puiden taimet voi hyvin jättää istuttamatta näiltä kohdilta, joiden metsittyminen on muutenkin heikompaa.
Myös perhoset osallistuvat pölytykseen. Metsänokiperhosen voi loppukesästä nähdä etenkin metsäteiden varsilla. © Sara Turunen
Lopuksi haluan muistuttaa, että eri pölyttäjäryhmiin kuuluvat pölyttäjät ovat tarpeiltaan erilaisia – mesipistiäiset kaipaavat valoa ja lämpöä, kun taas pölyttäjinä myös tärkeät kärpäslajit viihtyvät kosteassa ja varjoisassa maastossa. Monipuolinen ja monimuotoinen metsä tarjoaa hyvät elinolosuhteet erilaisille pölyttäjille, joista jokaisella on oma roolinsa ekosysteemien ylläpitämisessä.
Lisätietoja ja materiaalia löytyy: tapio.fi/polymetsa
Katso myös: Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen - Metsänhoidon suositukset (metsanhoidonsuositukset.fi)
