Blogi: Meillä on ongelma – Hömötiainen on metsien hyvä tyyppi, jolla ei enää mene hyvin
Houston, we have a problem, vapaasti suomennettuna, Houston, meillä on ongelma, ilmoitti 14.4.1970 Apollo 13:n komentomoduulin lentäjä Jack Swigert Houstonin avaruuskeskukseen. Siitä alkoi jännittävä tapahtumaketju, kuinka kriisitilanteessa ratkaistaan ongelma toisensa jälkeen.
Toinen happitankeista oli räjähtänyt ja siinä sivussa mennyt vähän muutakin rikki. Selviämisen mahdollisuudet näyttivät aika heikoilta. Kun elämän edellytykset heikkenevät, jotkut sopeutuvat ja ratkaisevat ongelman, toiset taas… no heille käy huonommin.
Ihminen on selviytyjä ja sopeutuja. Monet muutkin lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, tällaiset lajit ovat generalisteja eli yleislajeja, kuten esimerkiksi kaikkien tuntema peippo. Joillakin lajeilla taas erikoistuminen on mennyt niin pitkälle, että hirvittää. Katsopa vaikka korpikolvan elinympäristövaatimuksia Wikipediasta. Että joidenkin pitää sitten tehdä elämästään vaikeaa!
Miljoonien vuosien aikana evoluutio on muokkaillut lajeja mielin määrin. Ihmisestä tehtiin ”viisas” menestyjä, minkä seurauksena korpikolvasta tuli onneton häviäjä. Evoluutio ja ihminen tekevät mielenkiintoisia, vaikkakaan ei aina harkittuja valintoja, joilla on useimmiten pysyvät seuraukset.
Viime aikoina on herätty myös ihan tavallisten lajien taantumiseen. Yksi näistä lajeista on hömötiainen eli kavereiden kesken hömppä. Ei niin paljon puhuttanut laji kuin raakku, mutta huomattavasti laajemmalle levinnyt metsien laji, jolla ei enää mene niin lujaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
Kun ennen niin elinvoimaisesta hömötiaisesta, jokaisen metsän linnusta, on tullut erittäin uhanalainen, luulisi että julistettaisiin kansallinen hätätila Suomen luonnon tilan selvittämiseksi. Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tällaiset pikku huolet häviävät maailman myllerrysten ja Suomen kehnojen talouslukujen varjoon.
Varttuneiden metsien ja lehtipuupökkelöiden väheneminen ovat keskeisiä syitä hömötiaisten taantumiseen. Vanhoissa metsissä elää laaja kirjo muitakin lajeja, joille on vaarana käydä samalla lailla. Tutkimustulokset ovat kohtuullisen yksiselitteisiä, mutta ne eivät miellytä kaikkia.
Meillä on siis ongelma, jonka syyt ovat selvillä. Nyt vain pitää ratkaista ongelma ja tarttua päättäväisesti toimeen. Miten saadaan käännettyä hömötiaisten ja samalla satojen muidenkin metsälajien kannat nousuun. Miten saada happi riittämään ja ohjattua kuumoduuli takaisin turvallisesti Maahan?
Hömötiainen on metsäkansanedustaja, jolla ei ole puheoikeutta. Jonkun muun pitää siis puhua sen puolesta. Tässä tätä nyt koitan kovasti tehdä asiaan vihkiytyneiden hömppätutkijoiden tuella. Metsäkeskuksessa ja Luomuksessa on juuri alkanut maailman positiivisin METSO-hanke - Tinttimetsä. Kunhan saamme polkaistua sen kunnolla käyntiin, niin tutkimustietoon perustuvalle hömppäpuheelle ei näy loppua.
Alkuperäinen viesti Apollo 13:lta meni muuten näin: ”Okei, Houston… meillä on ollut ongelma täällä”, mutta se hylättiin elokuvaversiossa, koska menneessä aikamuodossa se ei kuulostanut niin dramaattiselta. No lopulta kävi hyvin ja Apollo 13:n miehistö pääsi palaamaan Maahan.
Aika näyttää, onko ihminen lajina kuitenkaan niin kovan luokan selviytyjä, että ratkaisisi itse aiheuttamansa ongelmat Apollo 13:n miehistön tapaan vai jäämmekö mekin historiaan menneessä aikamuodossa.
Entä kuinka käy korpikolvan? Kiedotaanko se sittenkin voittajan viittaan ja jätetään mutustelemaan nilaa ja jälttä 135-185 vuotiaassa kuusikossa, jossa riittävän suuressa kaatuneessa kuusessa on vähintään puolet kaarnan peitossa ja sienirihmastoa korkeintaan 75 prosenttia ja lisäksi puu on suurimmaksi osaksi irti maasta. Kävi miten kävi, korpikolva ja hömppä ovat metsien hyviä tyyppejä, joiden puolesta kannattaa pitää ääntä.
Jukka Ruutiainen
Projektipäällikkö
Tinttimetsä-hanke
Suomen metsäkeskus
