Metsällä on väliä – ihminen elpyy eri tavalla erilaisissa metsissä

Lisääntyneestä tutkimusmäärästä huolimatta ei täysin tiedetä, miten luonnon laatu vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi siitä, miten ympäristön luonnontilaisuus vaikuttaa elpymiseen, tiedetään vain vähän. Näkökulma on mielenkiintoinen paitsi siksi, että elämme voimakasta kaupungistumisen aikaa, jolloin kaupunkiluonto jää usein alisteiseksi rakentamisen paineelle, mutta myös siksi, että metsämaastamme yli 80 prosenttia on metsätalouden käytettävissä ja luonnontilaisia metsiä on jäljellä vain vähän.

Luonnonvarakeskuksen blogi 9.10.2020

Luonnon positiivinen vaikutus hyvinvointiin osoitettu tutkimuksin

Kuluneen vuosikymmenen aikana tutkimus luonnon hyvinvointivaikutuksista on ollut vilkasta. Tutkimustulokset osoittavat, että luontoympäristöllä on ihmisen hyvinvointia lisäävä vaikutus.

Suuri osa luonnon hyvinvointitutkimuksista on tehty vertailemalla luontoympäristöä rakennettuun kaupunkiympäristöön. Näistä luontoympäristön on todettu toimivan tehokkaampana hyvinvoinnin edistäjänä. Vuonna 2014 Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa metsä koettiin rakennettua ympäristöä ja puistoa hieman elvyttävämmäksi. Näyttää siis siltä, että kaikki luontoympäristöt eivät edistä yhtä tehokkaasti hyvinvointia.

Entä vaikuttavatko erilaiset metsät eri tavoin? Ja vaikuttaako metsänhoito lopputulokseen? Muutamia tutkimuksia on tehty metsänhoidon eri menetelmien vaikutuksesta hyvinvointiin, mutta tulokset ovat olleet varsin ristiriitaisia, eikä tarkasteluissa ole ollut mukana täysin luonnontilaista metsää.

Tarkastelussa neljä eri tavoin hoidettua metsää

Tutkin väitöskirjatyöni osajulkaisussa kenttäkokeen avulla, miten metsänhoito vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin metsässä oleilun aikana. Tarkastelussa oli mukana neljä eri tavoin hoidettua kuusikkoa; noin 40-vuotias kasvatusmetsä, satavuotias hakkuukypsä metsä, noin satavuotias kaupungissa sijaitseva virkistysmetsä sekä yli 120-vuotias luonnontilainen metsä. Muut, paitsi kaupunkimetsä, sijaitsivat taajama-alueen ulkopuolella.

Vein yhteensä 66 vapaaehtoista pääkaupunkiseutulaista pienryhmissä jokaiseen neljään metsään niin, että käyntien välillä oli vähintään kaksi päivää. Osallistujat olivat työssäkäyviä aikuisia ja he osallistuivat tutkimukseen työpäivänsä jälkeen. Jokaisella metsäkäynnillä metsässä oleskeltiin noin tunti ilman oheistekemistä ja fyysistä suoritetta kävelyä lukuun ottamatta.

Iäkkäämmät metsät tehokkaimpia hyvinvoinnin edistäjiä

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki neljä metsää elvyttivät, lisäsivät energisyyttä ja positiivisia tunteita sekä vähensivät negatiivisia tunteita.

Nuoressa kasvatusmetsässä elpymistä koettiin ensimmäisten 15 minuutin aikana. Elpymisen tunne ei kuitenkaan sen jälkeen enää lisääntynyt, vaikka metsässä oleskeltiin pidempään. Puuntuotannon tarpeisiin kasvatettu nuori kasvatusmetsä oli monotoninen, varsin synkkä ja metsänhoidon toimenpiteet olivat selkeästi nähtävissä. Kaupungissa sijaitseva virkistysmetsä elvytti tehokkaammin kuin nuori kasvatusmetsä, mutta ei niin tehokkaasti kuin kaksi muuta iäkästä metsää. Elpymisen kokemukseen kaupungissa sijaitsevassa virkistysmetsässä saattoivat vaikuttaa myös liikenteen melu, saasteet ja muiden ulkoilijoiden määrä.  Kaikkein tehokkaimmin elvyttivät hakkuukypsä 100-vuotias talousmetsä ja 120-vuotias luonnontilainen metsä. Molemmat metsät sijaitsivat taajama-alueen ulkopuolella. Vaikka luonnontilaisessa metsässä oli kirjanpainajatuhojen seurauksena runsaasti pysty- ja lahopuuta, ei se näyttänyt heikentävän elpymisen kokemusta.

Tulos on mielenkiintoinen, sillä vaikka aikaisemmat kyselytutkimukset osoittavat suomalaisten pitävän eniten iäkkäistä, hoidetun näköisistä metsistä, elpyvät he tehokkaasti myös vanhassa luonnontilaisessa metsässä. Hyvinvointi ja mieltymykset eivät olekaan täysin sama asia. Tutkin näiden välistä yhteyttä väitöskirjatyön seuraavassa artikkelissa parasta aikaa. Lisäksi jatkotarkastelun alla ovat ihmisten yksilöllisten erojen vaikutukset elpymisen kokemukseen.

Hakkuukiertoaikojen pidentämisellä ja metsien suojelulla hyvinvointia tuottavia metsiä

Tulosten perusteella tehokkaimmin hyvinvointia saadaan iäkkäistä metsistä. Tähän sopivat yhtä lailla vanhemmat luonnontilaiset metsät kuin vanhemmat talousmetsät, joissa on luonnontilaisuuden tuntua, iäkästä puustoa ja monipuolisuutta.

Tämänkaltaisia virkistysmetsiä ei enää ole jokaisen suomalaisen kotinurkilla.  Metsien ikärakenne on nuorentunut ja Etelä-Suomen metsistä suurin osa, 70 prosenttia, on alle 60-vuotiasta metsää. Erityisesti asutusten läheisyydessä metsien hyvinvointivaikutuksia voidaan lisätä pidentämällä hakkuukiertoaikoja, tekemällä päätehakkuu talousmetsissä vasta metsän ollessa yli 80-vuotias ja jättämällä iäkkäämpiä metsiä luonnonsuojelun piiriin.

Väitöskirjatyö on rahoitettu nelivuotisella Koneen Säätiön apurahalla. Lisäksi Suomen Metsäsäätiö, Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus ovat rahoittaneet tutkimusta. Väitöskirjatyön ohjaajina toimivat tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen ja tutkija Ann Ojala Luonnonvarakeskuksesta, [email protected].

Teksti:

Jenni Simkin
tutkija
Luonnonvarakeskus