Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa tehtävien hoitotöiden tavoitteena on tukea ja parantaa lehtojen ominaispiirteitä. Hanke käynnistyi vuonna 2021 ja jatkuu aina vuoden 2023 loppuun saakka. Hanketta vetää Suomen metsäkeskus ja sitä rahoittavat sekä ympäristöministeriö että maa- ja metsätalousministeriö.

Suojelualueiden lehtojen tilaa on arvioitu

Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa on otettu yhteyttä maanomistajiin, joilla on metsätilallaan suojeltuja lehtoja, eli luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojelulailla rauhoitettuja luontotyyppejä. Rauhoitetut luontotyypit ovat käytännössä joko jalopuumetsiä ‒ jotka lähes järjestäen ovat myös lehtoja ‒ tai pähkinäpensaslehtoja. Näitä lehtoalueita on käyty arvioimassa yhdessä maanomistajien kanssa: Osassa tapauksista alueen suojelun perusteena olleet järeät ja vanhat tammet, muut jalopuut, runsas lehtokasvillisuus ja pähkinäpensaat ovat olleet edelleen täysissä voimissa. Toisinaan taas tammet ja metsälehmukset ovat löytyneet tiheän kuusikon puristuksesta ja pähkinäpensaat kituvina kasvutilasta kilpailevien kuusten tai haapojen alta. Jälkimmäisessä tilanteessa alueelle on ryhdytty suunnittelemaan hoitoa.

Lehtipuuvaltainen rinnelehto, joka ei vaadi hoitoa, ja jonka pääpuulajina kasvaa harvinaisen järeää vuorijalavaa. © Inna Salminen

Hoidon tarpeessa oleva tammivaltainen jalopuulehto, jossa kasvaa myös pähkinäpensasta. © Inna Salminen

Hoitotoimenpiteet ja niiden tekijät vaihtelevat

Lehtojenhoito on tarkoittanut jokaisella hankkeen kohteella vähän eri asioita, eikä yhtenäisiä patenttiratkaisuja ole voinut soveltaa. Jollain kohteella kevyt alikasvoksena kasvavan nuoren kuusen ‒ tulevaisuuden lehdon varjostajan ja pähkinäpensaan kiusaajan ‒ raivaus on ollut riittävä toimenpide. Seuraavalla kohteella taas on ensin raivattu alikasvoskuuset pähkinöiden tieltä, sen jälkeen kaadettu osa järeistä kuusista tammien ja lehmusten kasvua haittaamasta ja lopuksi vielä kaulattu jalopuiden latvuksiin sotkeutuneita haapoja. Kaikki toimenpiteet on käyty seikkaperäisesti läpi hoitotyön tekijöiden kanssa ja isommat poistettavat puut on merkitty huolellisesti maastoon.

Jalopuulehdosta poistettavat kuuset on merkitty kuitunauhoin, ja hakkuukoneen kuljettaja saa keskittyä ainoastaan kaatoon. © Inna Salminen

Osa kohteiden hoitotöistä on suunniteltu tehtäväksi raivaussaha- ja moottorisahatyönä, ja osa koneellisesti harvesterilla. Työlajia valitessa on joutunut tasapainoilemaan monenlaisten asioiden välillä: harvesterin kouralla isommat puut saadaan varmemmin kaatumaan sinne, minne on tarkoitus, mutta kone jättää myös metsuria suuremmalla todennäköisyydellä herkkään multapohjaan jälkiä. Tähän mennessä toteutetuilla kohteilla maapohjan vaurioita ei ole onneksi käytännössä syntynyt ‒ siitä saa kiittää vuoden 2022 talvea, josta tuli pitkästä aikaa kunnollinen myös Etelä-Suomessa.

Talvella 2022 lehtokohteita päästiin hoitamaan ilman pelkoa maapohjan vaurioista. © Inna Salminen

Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hanke on siinä mielessä ensimmäinen laatuaan, että sitä rahoittavat molemmat ministeriöt ja se kattaa käytännössä koko Suomen lehdot. Aiemmin lehtoihin on kiinnitetty erityistä huomiota Pirkanmaan alueella erilaisten Metsäkeskuksen vetämien hankkeiden muodossa.

Hankkeen myötä on tullut selväksi, että myös Varsinais-Suomesta löytyy erinomaista osaamista lehtojenhoidossa: Toisaalta, minnepä muuallekaan osaaminen olisi keskittynyt, kun maakunnassa lehtoja tulee vastaan harva se päivä metsissä kävellessä. Tekijöitä on löytynyt niin pienemmistä metsäpalveluyrittäjistä, metsänhoitoyhdistyksistä kuin maanomistajistakin. Työnjälki on ollut kaikkialla huolellista ja hyvää, mutta erityisen taidokasta yhdellä salolaisella kohteella, jossa maanomistaja itse teki sekä koneellisen puuston poiston että raivauksen.

”Taikuri itsekin yllättyi omista taidoistaan”, maanomistaja totesi, ja jatkoi, että ”tosin suojelualue on myös keittiön ikkunan maisema, joten puhtaasti itsekkäistä syistä työn jäljen tuli olla priimaa”.

Keittiön ikkunasta avautuva jalopuulehtomaisema, jossa vapautettiin kasvutilaa tammille, lehmuksille ja pähkinäpensaalle. © Inna Salminen

Lehtojenhoitoa myös suojelualueiden ulkopuolella

Vain pieni osa lehdoista sijaitsee luonnonsuojelualueilla, ja näin on myös Varsinais-Suomessa: vaikka suojelualueiden lehdot ovat tyypillisesti melko yhtenäisiä, luontoarvoiltaan edustavia ja maisemaltaan hienoja, löytyy esimerkiksi tammilehtoja myös metsätalouden ulkopuolelle jääneiltä kivikkoisilta rinteiltä ja tavallisista pellonreunametsistä. Hoidolta välttyneet lehtopalaset voivat olla metsälain suojaamia lehtolaikkuja ja siten vastaisuudessakin metsätalouskäytön ulkopuolella, mutta toisinaan puustoa on käsitelty ‒ maanomistajat ovat itse vuosien saatossa antaneet jalopuille tilaa tai korjanneet tuulenkaatoja ‒ jolloin lehdot ovat lain silmissä talousmetsiä.

Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa on kartoitettu myös tämäntyyppisiä alueita, kun maanomistajat ovat halunneet kiinnittää erityistä huomiota alueen lehtomaisuuteen ja säilyttää esimerkiksi tammimetsät tammimetsinä jatkossakin. Talousmetsälehdoissa on luonnollisesti suojelualueita enemmän liikkumavaraa eri vaihtoehtojen ja hoidon suhteen: Osa maanomistajista on halunnut suojella kohteet määräaikaisesti metsätalouden ympäristötuella, jolloin myös mahdollisia hoitotöitä on pystytty suunnittelemaan ja toteuttamaan ympäristötukivaroista. Joissain tapauksissa taas on päädytty perustamaan pysyviä suojelualueita, ja hoitotyöt on toteutettu hankkeessa ennen suojelupäätöksen voimaantuloa. Toisinaan alueet on säilytetty edelleen talousmetsinä, mutta metsänhoidolliset toimenpiteet on mietitty siten, että esimerkiksi lehtipuusekoitusta ja lehdon erirakenteisuutta on tuettu. Tällöin vaihtoehtona on ollut hoidattaa lehtokohteet myös luonnonhoitohankkeena, jolloin lehdon tilaa parantavista hoitotoimista ei ole syntynyt kustannuksia maanomistajalle.

Kuiva lehto, jossa kasvaa vanhoja kilpikaarnamäntyjä ja vuorijalavia, ja jota tullaan hoitamaan metsätalouden ympäristötuella. © Inna Salminen

Nuori tammea, vaahteraa ja pähkinäpensasta kasvava lehto, josta poistettiin luonnonhoitohankkeessa reippaasti istutettua kuusta, ja joka säilyi sen jälkeen talousmetsänä. © Inna Salminen

Tällä hetkellä hankkeessa on jo alettu jännittää, mitä ensi talvi tuo tullessaan ja päästäänkö kesällä 2022 suunniteltuja lehtojenhoitokohteita toteuttamaan yhtä sujuvasti kuin tänä talvena. Tavoitteena on tietysti turvatumpi tulevaisuus Suomen lehtojen uhanalaistuvalle lajistolle!

Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeen verkkosivut

Teksti

Inna Salminen

hankeneuvoja

Suomen metsäkeskus