Harjujen paahdeympäristöt

piennarpaahde2P1015879
Paahdeympäristöjen lajisto kaipaa avoimuutta ja luonnonhoitoa. Korvaava elinympäristö harjutien pientareella. © Kuva; Kimmo Syrjänen

 

Harjujen paahdeympäristöjen monimuotoisuudelle on oleellista, että ympäristöt ovat olleet pitkään harvapuustoisia, mikä takaa valoisuuden ja paahteisuuden säilymisen. Näitä elinympäristöjä on harjurinteiden lisäksi myös hiekkaisilla harjukankailla, dyynimetsissä, hiekkarantojen tuntumassa ja ihmisen toiminnan seurauksena harjualueille syntyneissä avoimissa ympäristöissä. Paahteisuus on voimakkainta kaakko-länsisuuntaisilla rinteillä.

Luokka I

• Paahdeympäristö, jonka kasvillisuudessa on paahdeympäristöille ominaisia kasveja ja/tai muita erityisiä paahdeympäristöjen lajeja.

• Paahderinteet tai hiekkaiset harjukankaat, joiden puusto on harvaa ja aukkoista.

Luokka II

• Lajistoltaan heikentyneet, umpeen kasvamassa olevat entiset paahdeympäristöt lajistoltaan monipuolisella harjualueella, dyynimetsissä tai hiekkarantojen tuntumassa.

• Uhanalaiselle paahdeympäristölajistolle merkittävät korvaavat elinympäristöt.

Esiintyminen: Harjujen paahdeympäristöjä esiintyy koko maassa, mutta lajiston kannalta merkittävimmät kohteet ovat METSO-alueella. Sijainniltaan keskeisiä harjurinteiden tai hiekkaisten harjukankaiden kohteita on Salpausselillä ja suurilla pitkittäisharjuilla Hämeessä. Paahdeympäristöt tarvitsevat luonnonhoitoa säilyäkseen.

Julkaistu 14.2.2016 klo 18.50, päivitetty 11.5.2018 klo 10.26