Kauniit ja tuntemattomat verkkosiipiset tutuiksi oppaan avulla

Uutinen 3.3.2014 klo 9.00

 
Suomen verkkosiipiset
Suomen Verkkosiipiset -opas. © Teemu Rintala

Siivelliset hyönteiset ovat päässeet kirjan sivuille: Suomen verkkosiipiset -opas on ensimmäinen täysin kuvitettu määritysopas verkkosiipisistä Euroopassa. Opas sisältää vajaan sata lajia Suomessa ja lähialueilla tavattuja verkkosiipisiä

Verkkosiipiset ovat siivellisiä hyönteisiä, jotka muistuttavat ulkonäöltään hiukan sudenkorentoja. Nimensä ne ovat saaneet läpikuultavien siipiensä verkkomaisesta suonituksesta. Tutuimpia lajeja ovat kirkkaan vihreät harsokorennot ja pyyntikuoppansa pohjalla saalistava muurahaisleijona.

- Kunpa kirja kolahtaisi jollekulle, jota suomalainen luonto ei tähän saakka ole hetkauttanut mihinkään suuntaan, toivoo oppaan tekijä Teemu Rintala.

Teemu Rintalan tavoitteena on, että harrastajien määrä ja tiedon taso kohentuvat huomattavasti Suomessa. Näin kävi luteidenkin kanssa. Teemu Rintalan ja Veikko Rinteen vuonna 2010 julkaisema Suomen luteet on innostanut uusia harrastajia luteiden pariin.

Oppaan tekemisessä on osuutensa myös METSOn siipien suojassa pyörivällä PUTTE-ohjelmalla eli puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmalla, joka on käynnissä vuosina 2009–2016.

- llman PUTTE:a tätä kirjaa ei olisi syntynyt. Verkkosiipiset ovat olleet tähän saakka varsin heikosti tunnettu lajiryhmä, joka tehdään nyt tutuksi.

Rintala hehkuttaa PUTTE-ohjelmaa

- PUTTE on ympäristöhallinnon kruununjalokivi, satsaus tulevaisuuteen, joka on saanut paljon hyvää aikaan. PUTTE-ohjelmassa on hyvä henki ja siinä kannustetaan tekoihin lässytyksen sijaan.

Rintalalle luontoharrastus on koukuttavaa, sillä aina löytyy uusia aiheita ja alueita, joissa voi itseään sivistää:
- Kirjojen tekeminen on valtava oppimisprosessi, joka edellyttää täydellistä heittäytymistä uuteen aiheeseen. Ehkä lopullinen motivaatio näihin hyönteishommiin tulee kuitenkin yleisestä elämän ihmettelystä ja sen dokumentoinnista.

Tämän kaltaisten kirjojen tekemisessä se tarkoittaa esimerkiksi omakohtaista lajien elintapojen ja biologian havainnointia, valokuvausta tai kuvallista dokumentaatiota. Yhtälailla lajien tunnistukseen liittyvät mikroskoopin avulla tehdyt havainnot tai yhä enenevissä määrin DNA-tasolla olevien lajien välisten erojen tunnistaminen. Kiteytetysti sanoen kirjan tekemisessä pitää tietää mistä puhuu tai kertoo. Pelkkä aiemman julkaistun kirjallisuuden kääntäminen tai referointi ei riitä.

Seuraava lajiryhmä ja kirja ovat jo työn alla:

- Olen ollut viisi viimeistä vuotta kahden kirjan loukussa. Tällä hetkellä valmistelen oman virkatyöni ohella kirjaa kaskaista.

Suomen verkkosiipiset – oppaan määrityskaavoista vastasivat Tomi Kumpulainen ja Petri Ahlroth ja taitosta Timo Lehto.

Lisätietoja

Suojelubiologi Teemu Rintala, Metsähallitus, Etelä-Suomen Luontopalvelut, Kalevankatu 8, 40101 Jyväskylä
Puh. 040 753 5665, etunimi.sukunimi@metsa.fi