METSO-hankkeet retkellä: Monimuotoisuuden suojelua eri vinkkeleistä

Uutinen 30.7.2019 klo 15.24

Metsien monimuotoisuuden turvaamista tukevat luonnonhoidon kehittämishankkeet ja yhteistoimintaverkostohankkeet ovat osa METSO-ohjelmaa. Alkukesän hankeretkeilyillä tutustuttiin kolmen erilaisen hankkeen toimintaan ja saavutuksiin.

Puronvarsien pienilmastoa haistelemassa

Jyväskylän yliopiston hankkeessa on tavoitteena parantaa puronvarsiin hakkuissa jätettävien suojavyöhykkeiden kustannustehokkuutta ja ekologista vaikuttavuutta. Monipuolisessa hankkeessa on vahva tutkimuksellinen ote ja siihen kuuluu myös koulutusta ja viestintää tulosten pohjalta.

Metsälain mukaan hakkuissa purojen välittömän lähiympäristön ominaispiirteet säilyvät riittävän leveän suojavyöhykkeen avulla. Yleensä suojavyöhyke on puuston keskipituuden levyinen. Hankkeen koeasetelmassa verrataan hakkuualueisiin rajautuvia erilevyisiä purojen suojavyöhykkeitä, joista osalle on hakkuun yhteydessä tehty poimintahakkuita. Hakkuun jälkeen on selvitetty muutoksia suojavyöhykkeiden lajistossa ja pienilmastossa.

Retkellä purojen äärellä konkretisoitui, miten maastonmuodot ja vaihtelu veden määrässä vaikuttavat puron välittömään lähiympäristöön. Tilanrajat tuovat omat haasteensa puron suojavyöhykkeiden ominaispiirteiden säilyttämiseen. Yhdellä palstalla leveäksi jätetty suojavyöhyke voi seuraavalla palstalla tai puron toisella rannalla kaventua merkittävästi. Suojavyöhykkeiden puuston varjostuksella on vaikutusta myös esimerkiksi veden lämpötilaan. Tärkeää olisi, että erityisesti latvavesien suojavyöhykkeet olisivat riittävät.

Mikä sitten on riittävä suojavyöhyke ja voiko sillä tehdä poimintahakkuita tai harvennusta? Tähän saadaan vastauksia, kun hanke paketoi tuloksensa vuoden loppuun mennessä.

Lisää vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta suojavyöhykehakkuisiin -hanke

Puro laakson pohjalla jyrkässä rinteessä.
Puron ominaispiirteet voivat säilyä hakkuissa, jos suojavyöhyke on riittävän leveä. Kuvassa yksi hankkeen tutkimuskohteista Jämsässä. © Susanna Anttila

Saako kuusta kasvaa jalopuulehdossa?

Pähkinälehto saa valoa kun varjostavat kuuset on poistettu.
Pähkinälehto saa valoa kun varjostavat kuuset on poistettu. © Susanna Anttila

Pirkanmaalla on Suomen metsäkeskuksen vetämänä toiminut jo useamman vuoden hanke, jossa hoidetaan umpeenkasvaneita suojeltuja pähkinäpensas- ja jalopuulehtoja ja niiden ympäristöä. Toimenpiteiden tavoitteena on ollut parantaa pähkinäpensaiden ja jalopuiden elinolosuhteita ja lehtokasvillisuuden säilymistä. Retkellä nähtiin upeita pähkinäpensastoja ja huolella varjeltuja lehmuksia ja tavattiin näiden hienojen kohteiden tyytyväisiä omistajia.

Lehtojen luonnonhoidon ja luontoarvojen kannalta yksi ikuisuuskysymys on suhtautuminen kuusen esiintymiseen lehdossa. Usein lehtoalueet kuusettuvat ajan kanssa, jolloin maaperä happamoituu, valoa tulee niukemmin ja monet lehtokasvit ja -pensaat sekä jalopuut taantuvat. Toisaalta lehdoissa kasvavat kuuset ovat välttämättömiä tietyille uhanalaisille lajeille, esimerkiksi joillekin sienilajeille. Siksi myös arvokkaisiin lehtoihin olisi yleensä hyvä jättää jossain määrin suuria kuusia. Retkellä pohdittiin myös voitaisiinko metsitettyjä lehtopeltoja palauttaa lehdoiksi.

Metsänomistajat ovat yleensä ylpeitä metsissään esiintyvistä ravinteikkaista lehdoista, jalopuista ja pähkinäpensaista. He kokevat myös myönteisenä ja motivoivana, että lehtojen luontoarvoja on mahdollista parantaa luonnonhoidon keinoilla.

Lehtometsien havinaa Pirkanmaalla -hanke

Metsänomistajan tärkeät luontoratkaisut

Kesäkuun alussa retkeili myös satakuntalainen Metsänomistajien luontoverkosto -hanke. Hanke pohjaa vahvasti Länsi-Suomen Luontoarvoyhdistys Koppelo ry:n toimintaan. Keskiössä on kokemusten vaihtaminen luontoarvoista kiinnostuneiden metsänomistajien kesken sekä tiedon lisääminen oman metsän luontoarvoista.

Metsänomistajien luontoverkosto -hankkeessa on inventoitu ja koottu luontotietoa 5 000 hehtaarilta mukana olevien metsänomistajien maita. Kuten Pirkanmaan lehtohankkeessakin, tiedot oman metsän luontoarvoista ovat avainasemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Metsästä ei tarvitse löytyä superharvinaisuuksia, mutta oman metsän lajien ja erityiskohteiden tietäminen ja tunteminen on metsänomistajille tärkeää.

Retki suuntautui Siikaisten alueelle. Retkellä tutustuttiin Siikaisten kunnan monimuotoisuustoimiin ja -tavoitteisiin sekä paikallisiin luontoarvoiltaan hienoihin yksityismetsiin. Kunta mm. tukee omien metsiensä hoidossa paikallista luonnontuotteisiin perustuvaa yritystoimintaa. Luontoverkosto-hanke inventoi kunnan metsien luontokohteet, jotka sitten huomioitiin uudessa kunnan metsien metsäsuunnitelmassa. Siikaisten kunta on myös mukana hakemassa Unescon Geopark-statusta laajalle Lauhanvuori-Hämeenkankaan alueelle.

Metsänomistajien luontoverkosto -hankkeen toiminta on metsänomistajien tasa-arvoista vertaistoimintaa. Mukana oleville metsänomistajille on selvää, että he päättävät itse monimuotoisuuden turvaamisesta metsissään. Suojelualueen perustaminen ei ole kaikille sopiva ratkaisu, ja tarvittaisiinkin monipuolisempaa keinovalikoimaa monimuotoisuuden suojeluun. Keskusteluissa toivottiin viranomaisilta maanomistajien tasa-arvoisempaa kohtaamista metsien monimuotoisuusasioissa sekä enemmän näkyvyyttä metsänomistajien vapaaehtoisille korvauksettomille suojelutoimille.

Metsänomistajien luontoverkosto -hanke

Keskustelua metsässä Siikaisten Vuorijärvellä.
Metsässä on hyvä keskustella metsästä. Retkeläisiä Siikaisten Vuorijärvellä. © Kimmo Syrjänen