Lapakisto

Lapakisto
Lapakistossa retkellä. © Tiina Riikonen.

Lapakiston luonnonsuojelualue on ruuhka-Suomen sydämessä sijaitseva monipuolinen, karu ja maastoltaan vaihteleva retkeilykohde. Sen pinta-ala noin 230 hehtaaria, josta 18 hehtaaria on vesialueita. Lapakisto on erinomainen esimerkki yksityisenä suojelualueena rauhoitetusta kunnan METSO-kohteesta, jolla on edessään loistava tulevaisuus.

Sijainti

Lapakiston luonnonsuojelualue sijaitsee noin 15 km Lahden keskustasta itään. Lähimmäs aluetta pääsee lännestä käsin nelostieltä (E75), mutta retkeilyreitistöä pitkin se on saavutettavissa myös esim. Pajulahden urheiluopistolta lähtevän reitistön kautta.

Ajo-ohje E75-tieltä: Tieltä poistutaan Ahtialan liittymästä (19), käännytään ensin oikealle kohti Ahtialaa ja seuraavasta risteyksestä jälleen oikealle Mäkelään päin (Ahtialantie). Jatketaan noin 2,5 km ja käännytään oikealle Ohrapääntielle. Noin 1,5 km jälkeen Ohrapääntien jatkuessa vasemmalle jatketaan oikealla Siltalantietä, joka myöhemmin jatkuu Ristikankaantienä. Lopulta (Ohrapääntien alusta n. 4,5 km) saavutaan vasemmalle kääntyvän Sammalistontien risteykseen, jossa on alueen infotaulu. Käännytään Sammalistontielle ja heti oikealla on retkeilijöille tarkoitettu parkkipaikka.

METSOlla Nastolan kunta lunasti lupaukset kuntalaisille

Lapakiston luonnonsuojelualue rauhoitettiin yksityisenä luonnonsuojelualueena vuonna 2012. Yhteensä Nastola   omistaa metsää hieman yli tuhat hehtaaria. Lapakiston luonnonsuojelualue vahvistaa kunnan mainetta luonto – ja virkistyspalvelujen tarjoajana, sillä kunnan strategiassa mainitaan, että luonto ja asukkaiden viihtyminen on tärkeä tavoite. Nastolan kohde on erinomainen esimerkki kunnan omasta METSO-kohteesta. Lahden seudun ympäristöpalvelut antoi vuonna 2012 Nastolan kunnalle kunniamaininnan vuoden ympäristötekijänä esimerkillisestä toiminnasta suojelualueen rauhoittamisesta. (Huom. Nastola kuuluu nykyisin Lahteen)

Yksityisen suojelualueen perustamisen valmistelussa kunta teki yhteistyötä Hämeen ELY-keskuksen ja Lahden ympäristöpalvelujen kanssa. Kunta sai metsätaloudellisista menetyksistä osittaisen korvauksen. Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset ELY-keskus ja kunta sopivat yhdessä.

Ruuhka-Suomen pikkuerämaa

Lapakistossa retkeilijän kannalta ehkä merkittävin maisemallinen arvo ovat pienten järvien erämaiset rannat. Maisemallisesti näyttävin paikka on 154 metrin korkeuteen kohoava Pitkäjärvenkallioiden laki, joka nousee jyrkästi 45 metriä viereisen Pitkäjärven rannasta. Vuoren länsisivussa on suuri ja näyttävä ylikalteva kalliojyrkänne. Jyrkänteen alla polun varressa on kiinnostavana nähtävyytenä joitakin vuosia sitten kalliosta lohjennut, pudotessaan hajonnut ja puita alleen murskannut suuri kalliolohkare.

Lapakisto
Lapakisto © Tiina Riikonen

Lapakiston luonnonsuojelualue on järvien, kallioiden ja pienten soiden luonnehtima erämainen ja maastoltaan vaihteleva metsäalue. Alueella vallitsevat kuivahkon ja kuivan kankaan männikköiset kalliot. Rantojen tuntumassa on vankkapuustoisia tuoreen kankaan kuusikoita ja sekametsiä, lehtipuustoisiakin metsiköitä esiintyy. Metsämaa on keski- ja niukkaravinteista, lehtoja ei ole, lehtomaista kangastakin vain pienialaisesti.

Lapakiston metsistä noin neljäsosa on puustoltaan vanhoja ja varttuneita. Luonnontilaisinta metsä on Lapakisto-järven etelärannalla, Pitkäjärven jyrkänteellä sekä Pitkäjärven ja Ahvenlammin välisellä kannaksella. Näiltä alueilta löytyy vanhoja lahopuustoisia kuusi- ja sekametsiä. Luonnontilainen Sammalistonsuo ympäristöineen on säilynyt hyvin. Yksittäiset vanhat puut, kalliometsien kilpikaarnamännyt, paikoitellen runsas lahopuusto sekä puuston erirakenteisuus ja sekapuustoisuus lisäävät aluekokonaisuuden luonnonsuojelullista arvoa.

Noin kuudesosa alueen pinta-alasta on suota. Suot ovat rämeitä ja korpia, järvien rannoilla on nevareunuksia ja myös luhtamaista rantaa. Suurin osa soista on aikoinaan ojitettu, mutta ojien umpeenkasvun myötä niiden kuivattava vaikutus ei ole enää kovin suuri. Alueen arvokkain suo on yhdeksän hehtaarin luonnontilainen räme Sammalistonsuo, jolla esiintyy mm. kangasrämettä, isovarpurämettä ja varsinaista sararämettä. Suon poikki kulkevan puron varrella on myös puuttomia nevalaikkuja ja silmäkkeitä. Ahvenlammin laskupuron varrella on myös ruohokorpea. Ahvenlammin ja Lapakiston laskupuroja on aikoinaan kaivettu, mutta vaikutus soiden luonnontilaan on jäänyt pieneksi.

Lapakisto
Lapakisto © Tiina Riikonen

Noin puolet Lapakiston alueen pinta-alasta on nuoria kasvatusmetsiä ja taimikoita. Myös harvennusten jälkiä on nähtävissä. Järvien rannat on viisaasti jätetty hakkuiden ulkopuolelle, mikä nostaa alueen arvoa sekä retkeilykohteena että monimuotoisuuden turvaamisen kannalta. Rannat ovat myös suurimmaksi osaksi rakentamattomia. Alueen keskelle vie metsäautotie, joka on suljettu puomein.

Edessä loistava tulevaisuus

Lapakisto on erinomainen esimerkki siitä, miten METSO-ohjelman tuella ja eri tahojen yhteistyöllä voidaan perustaa laajoja virkistyskäyttöä tukevia metsiensuojelualueita. Se on ruuhka-Suomessa erittäin merkityksellinen luonnonsuojelualue laajuutensa ja luonnonpiirteiden monipuolisuuden ansiosta. METSO-elinympäristöistä alueella esiintyy runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, puustoisia soita ja soiden metsäisiä reunoja sekä metsäisiä kallioita. Lapakiston merkitys monimuotoisuuden turvaamisessa kasvaa ajan kuluessa.

Mielenkiintoinen linnusto

Lapakiston luonnonsuojelualueelta on niukasti lajistotietoa muista lajiryhmistä kuin linnuista. Putkilokasvien osalta tämä heijastelee alueen karuutta. Pitkäjärven kalliolla ravinteisuuden puolesta hieman vaateliaampaa kasvilajistoa edustaa kuitenkin kalliohalkeamissa niukkana kasvava haurasloikko. Alueen pohjoisosassa elää liito-orava. Etenkin Pitkäjärven rannalla on nähtävissä merkkejä alueella aiemmin asuneesta majavasta.

Vuonna 2013 tehdyn linnustoselvityksen perusteella alueen pesimälinnustoon kuuluu 53 lajia. Selvityksen mukaan alueella on useita teerien ja pyiden reviirejä, myös metso esiintyy alueella. Alue kuuluu myös kanahaukan reviiriin. Harvojen kalliomänniköiden tyyppilaji kehrääjä esiintyy alueella useamman parin voimin. Tikkalinnuista on havaintoja palokärjestä ja harmaapäätikasta. Vanhojen metsien lajistoa Lapakistossa edustavat lisäksi kulorastas, idänuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä. Alueella on nähty myös viirupöllö.

Virkistysalueen käyttö ja hoito

Lapakiston alueen reittiverkoston kehittämisestä ja retkeilypalveluiden kuten tulisijojen, laavujen ja kuivakäymälöiden rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa Lahden kaupunki. Liikuntakeskus Pajulahdella oli jo entuudestaan alueelle ulottuvia ulkoilureittejä, ja suojelualueen perustamisen jälkeen alueen retkeilypalveluja on kehitetty edelleen. Lapakisto on merkittävä lähiretkeilyalue Lahden asukkaille ja myös Pajulahden urheiluopiston asiakkaat käyttävät aluetta.

Lapakiston alueen kartta 1:15 000 (pdf)

Julkaistu 11.2.2016 klo 16.02, päivitetty 17.3.2017 klo 15.17