Riekot saivat ennallistetun suon Kokkolassa

Uutinen 4.8.2014 klo 9.00
Hakkuuaukeaa syntyy.
Hakkuuaukeaa syntyy. © Ahti Räinä.

METSOn yhteistoimintaverkosto Riistaa reunoilta toimi yhteistyökumppanina Kokkolan kaupungin riekkosuon ennallistamisessa. Kokkolan kaupungin omistamalle laajahkolle suoalueelle Perhon Haukilammin alueella tehtiin vuonna 2013 kunnostusojitus, josta 10 hehtaarin alue ennallistettiin riekkosuo- ja metsäkanalintuympäristöksi huomioiden samassa yhteydessä myös vaihettumisvyöhykkeiden tärkeitä piirteitä. Vaihettumisvyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa metsäkanalinnuille sekä alueella esiintyville hirvelle ja peuralle vyöhykkeellä, jossa turvemaa vaihtuu kangasmaaksi.

Kokkolan kaupungin metsäosaston Ahti Räinä:

- Alue ei ollut metsätalouden kannalta tärkeä tai tuottava, joten sille oli hyvä saada parempaa käyttöä.

Ennallistaminen oli sopiva ratkaisu alueen jatkokäytölle. Hankkeessa toimijoina olivat Ahti Räinä Kokkolan kaupungin puolesta, Riistakeskuksesta Juha Siekkinen ja Marko Svensberg sekä UPM Kymmenen metsuri, toimihenkilöitä ja urakoitsijoita. Päätöksen teki Räinän esityksen pohjalta tekninen lautakunta, joka vastaa maanomistusasioita lautakuntatasolla.

Räinä laati ennallistamissuunnitelman, jota Riistakeskuksessa jonkin verran muokattiin. Lähes 10 hehtaarin alueen ojien tukkiminen maksoi 2 000 euroa. Puuston poistosta ei tullut hankkeelle kustannuksia. Puuston poistoa jatketaan talvella 2014, jolloin vaihettumisvyöhykkeitä harvennetaan jonkin verran ympäröivien kivennäismaiden harvennusten yhteydessä.

Räinän mukaan onnistumisen edellytyksenä olivat Riistakeskuksen myönteinen suhtautuminen, innostuminen ja asiantuntija-apu suunnitteluvaiheessa sekä Riistaa reunoilta -hankkeen osallistuminen kaivinkonetyön osalta.

Jos ei Riistaa reunoilta -hanketta – ei riekkosuota

- Riistaa reunoilta – hanke mahdollisti Kokkolan suon ennallistamisen, sanoo Ahti Räinä ja jatkaa:
- Hanke kattoi tiettyjä konekustannuksia noin 25 % hankkeen koko budjetista. Hankkeen toteutus olisi ollut mahdoton tehtävä pelkästään kaupungin budjettivaroin.

Kaupungin omarahoitus tuli henkilöresurssien käytöstä ja loput rahoitettiin poistetun puuston hakkuutuloilla. Räinän mukaan kuntatalouden tiukan tilanteen huomioiden tämä ei olisi ollut muuten mahdollista.

- Hanke oli opettavainen, hyvä ja mielenkiintoinen ja teemme mielellämme jatkossakin luonnonhoitoa ja monimuotoisuutta edistäviä hankkeita.

Seuranta jatkuu edelleen. Alueelle perustettiin kesäkuussa 2013 pohjavedenseuranta-alueita, joilla selvitetään ojien tukkimistapojen vaikutusta pohjavedenkorkeuteen. Seurantamenetelmä on Metlan aiemmin käyttämä menetelmä, jolla on seurattu ojitusalueiden ennallistamista.

Mittaukset tekee pääasiassa Kokkolan kaupungin metsäosasto. Seurantaa tehdään ainakin vuoteen 2015 asti. Tulokset ovat myös Metlan käytettävissä.

METSO on kunnille erilainen kuin yksityisille metsänomistajille

Räinällä on myös terveisiä METSOn päättäjille – hänen mukaansa kunta ei ole samalla viivalla muiden maanomistajien kanssa vapaaehtoisuudessa tai korvauksissa:

- Sinä päivänä, kun kunta myös saa valtiolta suojelualueille asianmukaisen korvauksen tai edes jonkinlaista tukea hankkeisiinsa, ovat ne sitten Kemera-, luonnonhoito- tai muita hankkeita, voidaan alkaa puhua METSOsta

- Tässä yhteydessä on monesti todettu, että niistähän maksetaan, mutta kunnille vastaus on kuitenkin ollut hyvin negatiivinen. Niinpä en yhtään ihmettele, miksi kunnat ovat hyvin nihkeitä pakkotoimiin, kun METSO kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen.

Räinä on valmis missä ja milloin tahansa omalta osaltaan auttamaan ja on innolla mukana etsimässä ratkaisuja ja malleja kuntien tukemiselle METSO-hankkeissa. 

- Kuntien maa- ja vesialueidenkin haltijoilla on varmasti aito halu edistää luonnon- ja ympäristön monimuotoisuutta. Hankkeisiin toivotaan kuitenkin myös jonkinlaista tukea, sillä esim. kuntien omia budjettivaroja harvoin näihin hankkeisiin riittää.  

Saija Kuusela, METSOn parissa työskentelevä projektipäällikkö Suomen ympäristökeskuksesta on pahoillaan ohjelman heikosta tunnettuudesta kunnissa.

- Kunta päättää aina itsenäisesti haluaako osallistua METSOon vai ei. Ohjelmaan sopivia kohteita voi tarjota ELY-keskukselle. Valtio ostaa niitä suojelualueiksi täyttä korvausta vastaan. Mikäli kunta perustaa yksityisen suojelualueen ja pitää omistusoikeuden itsellään se saa korvausta enintään 50 % puuston arvosta ja esimerkiksi kaavoitustilanne suojelualueeksi tai virkistyskäyttöön laskee edelleen korvaustasoa. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä joissain kunnissa, osa kunnista on ollut korvaukseen varsin tyytyväisiä.

- Kunta ei ole myöskään oikeutettu Metsäkeskuksen myöntämään ympäristötukeen toisin kuin yksityiset metsänomistajat, mutta se voi olla mukana osakkaana luonnonhoitohankkeissa joissa on mukana myös yksityisiä metsänomistajia.