Paljon puhetta METSOn tutkimushankkeen retkellä

Uutinen 21.5.2015 klo 9.00
METSO-tutkimushankkeen retkeläisiä.
METSO-tutkimushankkeen retkeläisiä. © Marja Nousiainen

Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuuden kohdentamisen tueksi METSO tutkimushanke kutsui nelisenkymmentä eri tavalla metsään ja METSOon perehtynyttä osallistujaa koko päivän retkelle 19.5.2015 Joensuusta Tohmajärvelle ja Kiteelle.

- Vuorovaikutteinen viestintä on yksi tutkimushankkeen keskeinen elementti. Hankkeessa sekä kerätään aineistoja vuorovaikutteisilla tutkimusmenetelmillä että keskustellaan tutkimustuloksista metsäretkillä, kertoo hankkeen johtaja Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Kävelyn lomassa kuultiin paljon puhetta metsästä. Tutustuimme kolmeen erilaiseen kohteeseen ja kuulimme monta erilaista tarinaa metsistä, lehdoista, luonnonhoidosta, suojelusta, yksityisistä suojelualueista, ympäristötuesta, hakkuista, yhteistyöstä eri toimijoiden välillä, verkostoista, luottamuksesta, viestinnästä ja tiedon erilaisista lajeista.

Viehkanpää

Päivä käynnistyi lehtoverkoston kohteella Viehkanpäässä, Keski-Karjalan lehtokeskuksen alueella, jossa tehtiin 10 vuoden määräaikainen sopimus luonnonarvokaupasta vuonna 2006. Tuolloin lehtometsässä poistettiin havupuita.

Havupuut haittasivat lehtokasvillisuutta kahdella tavalla.  Toisaalta ne varjostivat ja toisaalta niiden karike happamoitti maaperää, joka puolestaan haittasi lehtokasvien kasvua.  Jatkossa lehtoarvot on tarkoitus säilyttää ja tällä määräaikaisella kohteella metsäkeskus tulee ottamaan yhteyttä metsänomistajaan ensi vuonna, kun sopimus on umpeutumassa.

- Silloin pohdimme maanomistajan kanssa mikä suojeluvaihtoehto on metsänomistajan ja luonnon näkökulmasta paras, kertoo metsäneuvoja Kaisa Lindell Suomen metsäkeskuksesta.

Naapurissa sijaitsevalla toisella kohteella on kuusivaltainen, runsaslahopuustoinen varttunut lehtometsä, jossa on vanhoja lehmuksia. Alueesta on tehty pysyvä suojelusopimus, yksityinen suojelualue, jonka pinta-ala on reilut 3 hehtaaria. Tämän alueen metsänomistajaan metsähallitus saattaa olla yhteydessä mahdollisten hoitotöiden tekemisestä.

Alueita esitteli yliopistotutkija Marja Kolström Itä-Suomen yliopistolta ja mukaan oli saatu molemmat maanomistajat Pauli Laasonen ja Åke Lihavainen. Maanomistajien haastattelut ovat tulossa metsonpolkuun myöhemmin. Määräaikaisen sopimuksen jatkosta ja jatkohoitotoimenpiteistä keskusteltiin tutkijoiden, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen ja muiden ammattilaisten sekä maanomistajan kesken.

Rönninsuo

Toisella kohteella, Rönninsuolla, päästiin tutustumaan korven ennallistamisalueeseen, kunnostettuun lähteeseen ja maastoon, jossa tihkuisuus on merkittävä piirre. Metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen yhteistyö tuli hyvin esiin. Retkeläisille kerrottiin, että alueelta löytyy uponnut metsäkone. Huhun mukaan enää katto on näkyvissä. Liekö legendaa, ainakaan emme kattoa nähneet? Maastossa liikkuessa tihkuisuus tuli hyvin selväksi .

Vuonna 2007 alue tuli metsäkeskuksen kautta luonnonhoitohankkeeksi. Alueella sijaitseva lähde, joka kunnostettiin, oli yksi kohde laajemmassa lähteiden kunnostushankkeessa. 2010 alueelle tehtiin hakkuusuunnitelma ja seuraavana vuonna tilakohtainen metsäsuunnitelma. Luonnonhoitohanketta esitteli Kaisa Lindell, joka otti yhteyttä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Sirkka Hakalistoon, jonka mukaan alueen tihkupintainen lähteikkö on poikkeuksellisen laaja ja arvokas luontokohde. Yhteistyö näiden kahden tahon välillä johti siihen, että metsänomistaja sai tietoa METSOn pysyvästä suojelusta ja vuonna 2012 hän sai päätöksen 6,4 hehtaarin METSO-suojelualueesta.

Vääränlahti

Kolmas kohde sijaitsi Vääränlahdessa. Reilun hehtaarin kokoinen lehto, jonka läpi virtaa puro. Kohteelle on aikoinaan istutettu mäntyjä, jotka vuonna 2006 olivat noin 8 metrin pituisia. Koska männyt happamoittavat maaperää ja niitä on niin tiheässä, että ne varjostavat lehtokasvillisuutta, hoitotoimina mäntyrungoista poistettiin noin puolet. Puronvarressa on paikoitellen vaateliasta lehtokasvillisuutta ja alueen kruunu on uhanalaisuudeltaan vaarantunut lehtoukonhattu. Edustavimmat alueet taitavat nykyään olla hoitokohteen ulkopuolella. Tutkija Marja Kolström hämmästeli itsekin alueen muuttumista vuoden 2006 tilanteesta sitä esitellessään. 

Kohteella keskusteltiin pitkä tovi siitä, miten aluetta jatkossa kannattaisi hoitaa. Puron varressa kuultiin myös väitöskirjatutkija Anna Salomaan yhteenvetoa tutkimushankkeen aiemmista ryhmäkeskusteluista syksyltä 2014.  Salomaa tutkii tiedon kulkua vapaaehtoisessa metsiensuojelussa ja ryhmäkeskusteluissa tunnistettiin monenlaisia mahdollisuuksia parantaa tiedonkulkua eri osapuolten välillä. Tämän tiedon ja toiveet soisi päätyvän myös METSOn viestintään.

Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuusneuvonnan kohdentamisen tueksi – hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Siinä on mukana Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen lisäksi Suomen metsäkeskus Pohjois-Karjala, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä MTK:n metsälinja.

Lisätietoja

Riikka Paloniemi, ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus (SYKE), puh. 02 952 51493,  etunimi.sukunimi@ymparisto.fi