Paahdeympäristön luonnonhoito auttaa harjunsinisiipeä

Uutinen 11.12.2015 klo 9.00
Harjunsinisiipi
Harjunsinisiipi. © Erkki Kallio

Talvi on pimeimmillään ja ajatukset alkavat jo kääntyä jouluun. Lämpimänä loistava aurinko ja etenkin pienet, sinisiipiset perhoset ovat kaukainen haavekuva kaikille muille paitsi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölälle. Vaikka tutkimuskohteet ovatkin talvihorroksessa, komeilee tietokoneen ruudulla tuoreita tuloksia viime kesän perhoslaskennoista. Ne saavat tutkijan silmät loistamaan.

- On mahtava tunne huomata, että hoitotoimilla voidaan auttaa näinkin uhanalaista lajia, Heliölä iloitsee.

Kyseessä on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu harjusinisiipi, perhoslaji, joka elää Suomessa vain Säkylänharjun paahteisilla rinteillä. Uhanalaisuusluokitus on vakavin mahdollinen (CR = critically endangered) eli lajin häviämisriski Suomesta on hyvin korkea. Pääsyy harjusinisiiven uhanalaisuuteen on sen riippuvaisuus yhdestä tietystä ravintokasvista. Perhosen toukat nimittäin ruokailevat yksinomaan paahteisilla hiekkamailla esiintyvällä kangasajuruoholla, ja kasvi on kärsinyt avoimien harjurinteiden umpeenkasvusta.

Perhoskanta on vahvistunut tuntuvasti 2000-luvulla

Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeessa mennyt kesä on vietetty tiukasti Säkylänharjun maisemissa perhosia seuraten. Lisäksi on kerätty yhteen ja analysoitu aiempien vuosien seurantatiedot. Aineistot osoittavat, että perhoskanta on runsastunut selvästi 2000-luvulla. Huippuvuosi oli 2013, jolloin harjusinisiipiä löydettiin lähes 1400 yksilöä. Kaksi viimeisintä kesää ovat olleet sääoloiltaan epäsuotuisia, mutta alueen perhoskanta on edelleen hyvissä voimissa.

- Vielä kiinnostavampaa on kuitenkin vertailla Säkylänharjun eri osapopulaatioiden kannankehitystä, sanoo Janne Heliölä.

Tarkemmat seurantatulokset paljastavat, että perhosia on nykyään eniten juuri siellä, missä vuosina 2004–2005 toteutettiin metsän pienaukotusta ja kulotusta. Toimilla avattiin umpeenkasvaneita paahderinteitä. Viime vuosina jopa yli puolet havaituista perhosyksilöistä on tavattu raivatuilta uusilta elinympäristölaikuilta. Kaiken kaikkiaan Säkylänharjun nykyinen perhoskanta on noin 30 prosenttia suurempi kuin 25 vuotta sitten.

- Raivatuilla uusilla elinalueilla on voitu merkittävästi kasvattaa harjusinisiiven populaatiota Säkylänharjulla, vahvistaa Heliölä.

Miltä näyttää harjunsinisiiven tulevaisuus?

Perhosen palaute antaa toivoa: toteutetut kunnostustoimet ovat olleet oikeanlaisia ja tehokkaita. Vuoden 1990 tilanteeseen nähden sopivia elinympäristöjä on nyt enemmän ja ne ovat paremmin yhteydessä toisiinsa.

- Tilanne on nyt hyvä, mutta Säkylänharjun paahdeympäristöt vaativat säännöllisiä hoitotoimia, huomauttaa Janne Heliölä.

- Useilla osa-alueilla tarvittaisiin lisäraivauksia ja maanpinnan rikkomista ajuruohon määrän lisäämiseksi.

Onneksi paahde-elinympäristöjen kunnostusta tullaan toteuttamaan laajalti vuosi sitten alkaneessa EU-rahoitteisessa Paahde-LIFE -hankkeessa. Toinen onni on harjusinisiiven paras kaveri Porin Prikaati, jonka säännöllinen harjoitustoiminta luo ja ylläpitää avoimia elinympäristöjä. Lähes kaikki perhoset nimittäin elävät varuskunnan harjoitusalueella.

- Harjusinisiiven tulevaisuus Säkylänharjulla näyttää lupaavalta, arvioi Heliölä.

Harjusinisiiven kannankehitystä on selvitetty hankkeessa, joka on osa Ympäristöministeriön rahoittamaa Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE). Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun. PUTTE-ohjelman hankkeilla parannetaan METSO-ohjelman tietopohjaa uhanalaisista ja huonosti tunnetuista metsälajeista ja niiden hoidosta.

Lisätietoja

  • Tutkija Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
  • Projektipäällikkö Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 6722 751, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (PUTTE-ohjelma, METSO-ohjelma)