METSO-Suomi -sanastoa

METSO

METSO on lyhenne Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta. Kyseessä on siis eri METSO kuin metsäyhtiö, eikä ohjelma keskity metso-linnun turvaamiseen, vaan tähtää laajemmin metsien monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen metsänomistajalle vapaaehtoisin keinoin. METSO perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen (pdf, Valtioneuvosto). Ohjelmaa toteuttavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset), Suomen metsäkeskus sekä Metsähallitus yhteistyössä metsänomistajien kanssa. Tutustu tarkemmin METSOn tavoitteisiin metsonpolulla.

Monimuotoisuus

Monimuotoisuuden säilyttäminen on METSOn ydin. Monimuotoisuudella tarkoitetaan luonnon biologista monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Useimmiten ajatellaan lajiston monimuotoisuutta eli sitä, miten monta kasvi-, eläin- tai vaikkapa sienilajia alueelta löytyy. Monimuotoisuutta ovat myös metsäalueen sisällä olevat erilaiset elinympäristöt. Lajin geneettinen monimuotoisuus on tärkeää, sillä se auttaa lajia sopeutumaan pitkän aikavälin muutoksiin. Monimuotoisuutta voidaan mitata myös erilaisten eliöyhteisöjen tai kokonaisten maisemien monipuolisuutena.

METSOn elinympäristöt ja valintaperusteet

METSO keskittyy metsäisiin elinympäristöihin. Ohjelmassa on määritelty kymmenen monimuotoisuudelle erityisen arvokasta metsäistä elinympäristötyyppiä, joiden turvaamiseen keskitytään. Näitä ovat esimerkiksi runsaasti lahopuuta sisältävät metsät, lehdot sekä vesistöjen lähimetsät. Erilaisten elinympäristöjen, lahopuiden ja vanhojen lehtipuiden esiintyminen antavat tietoa alueen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle, esim. uhanalaisille lajeille. METSOn kymmentä elinympäristötyyppiä sekä niille määriteltyjä tarkempia laatuvaatimuksia (esim. lahopuun määrä) kutsutaan METSOn valintaperusteiksi. Niiden avulla ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen asiantuntija päättää kohteen soveltuvuudesta METSOon. Valittujen kohteiden tarkempi tutkimus on paljastanut, että elinympäristöihin perustuva valinta toimii – METSO-alueilta löytyy arvokasta lajistoa. Tutustu elinympäristöihin ja valintaperusteisiin tarkemmin metsonpolulla:

METSOn vaihtoehdot metsänomistajalle

Metsänomistaja voi valita erilaisista vaihtoehdoista halutessaan suojella metsäalueensa METSO-ohjelmalla. Näitä vaihtoehtoja kutsutaan myös METSO-ohjelman toteutuskeinoiksi. Metsänomistaja voi suojella metsäalueensa pysyvästi yksityisenä suojelualueena, myydä sen valtiolle suojelualueeksi tai suojella sen määräajaksi ympäristötukikohteena (10 v. sopimus) tai luonnonsuojelulailla (20 v.). Joskus voi olla mahdollista vaihtaa metsäalue sopivaan valtion omistamaan metsään. Lisäksi tarjolla voi olla mahdollisuuksia osallistua ns. luonnonhoitohankkeeseen. Eri vaihtoehtoja punnitessaan ja niistä valitessaan maanomistaja neuvottelee Suomen metsäkeskuksen tai ELY-keskuksen asiantuntijan kanssa. Asiantuntijat antavat lisätietoja ja tukea päätöksentekoon sekä antavat arvion maksettavista korvauksista. Tutustu tarkemmin METSO-keinovalikoimaan metsonpolulla:

METSO-korvaukset

Metsänomistajalle maksetaan korvauksia hänen tekemistään suojelutoimista METSO-ohjelmassa. Korvauksen suuruuteen vaikuttaa valittu toteutuskeino ja puuntuotannolliset menetykset. Jos alue myydään valtiolle, myös maapohjan arvo huomioidaan korvauksessa. ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen asiantuntijat antavat arvion maksettavista korvauksista ennen suojelupäätöksen tekemistä. ELY-keskuksen maksamat korvaukset ovat yksityishenkilölle verovapaita. Luonnonhoitohankkeissa metsänomistajalle ei makseta korvauksia, mutta hänen ei tarvitse maksaa metsässään tehtävistä luonnonhoitotoimenpiteistä.

Rauhoitus (ja yksityisen suojelualueen rauhoitusmääräykset)

Rauhoituksella tarkoitetaan tietyn kohteen, esimerkiksi metsäalueen, suojelua joko pysyvästi tai määräaikaisesti siten, että alue säilyy maanomistajan omistuksessa. Jos alue rauhoitetaan pysyvästi, perustetaan ns. yksityinen suojelualue (YSA). Yksityisen suojelualueen ja 20 vuoden määräaikaisen rauhoitusalueen (MRA) perustamisen yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntija ja metsänomistaja sopivat kohteen rauhoitusmääräyksistä. Yleensä rauhoitusmääräyksissä kielletään alueen luonnontilaa heikentävät toimet kuten metsähakkuu.

Pysyvä suojelu

Pysyvällä suojelulla tarkoitetaan yksityisen suojelualueen perustamista tai alueen myymistä valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Pysyvää suojelua ei pääsääntöisesti voi purkaa. Suojelu sitoo myös tulevia maanomistajia ja suojelusta tehdään merkintä kiinteistörekisteriin.

Määräaikainen suojelu

Alueen rauhoittamisesta voidaan sopia myös määräaikaisesti. ELY-keskus tekee 20 vuoden määräaikaisia suojelusopimuksia ja Suomen metsäkeskus 10 vuoden Kemera-ympäristötukisopimuksia.

Kemera

Kemera on lyhenne Kestävän metsätalouden rahoituslaista, jonka tarkoituksena on edistää taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsän hoitoa ja käyttöä. Lain nojalla metsänomistajat voivat saada tukea mm. metsien kasvun edistämiseen, metsätieverkoston ylläpitoon ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Laki on määräaikainen ja siitä löytyy lisätietoa finlex.fi -palvelusta.

Ympäristötuki

Ympäristötuki on Kemera-lain 19 § perusteella maksettava tukimuoto metsänomistajalle. Ympäristötukea voidaan myöntää, jos metsien hoitoon tai käyttöön liittyvissä toimenpiteissä otetaan huomioon metsän biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonhoito tai metsien muu kuin puuntuotannollinen käyttö laajemmin kuin metsälaissa säädetään maanomistajan velvollisuudeksi. Käytännössä ympäristötuki toimii METSO-ohjelman korvauksena maanomistajille silloin, kun he sopivat Suomen metsäkeskuksen asiantuntijan kanssa metsänsä määräaikaisesta rauhoittamisesta kymmeneksi vuodeksi (ns. ympäristötukialue) tai osallistuvat talousmetsien luonnonhoitohankkeeseen. Tutustu tarkemmin METSOn keinovalikoimaan metsonpolulla:

Luonnonhoito ja luonnonhoitohanke

Luonnonhoidolla tarkoitetaan erilaisia käytännön toimenpiteitä, joilla turvataan monimuotoisuuden säilymistä alueella tai parannetaan alueen luonnonarvoja. Metsäluonnon hoitoa voivat olla myös monet metsän normaalin talouskäytön ohella toteuttavat toimet, esimerkiksi säästöpuiden jättäminen hakkuissa. Tällöin saatetaan käyttää myös termiä arkiluonnonhoito. METSOn puitteissa luonnonhoitoa toteutetaan usean eri maanomistajan metsiin kohdentuvina, Suomen metsäkeskuksen koordinoimina luonnonhoitohankkeina. Luonnonhoitohankkeissa saatetaan esimerkiksi ennallistaa ojitettuja soita ja suometsiä, kunnostaa puroja tai kulottaa metsiä. Myös suojellut alueet voivat tarvita luonnonhoitoa. Suojelualueiden luonnonhoidosta huolehtii Metsähallitus. Tutustu tarkemmin METSOn keinovalikoimaan metsonpolulla:

METSOn tutkimus-, luonnonhoidon kehittämis- ja yhteistoimintaverkostohankkeet

Hankkeilla tarkoitetaan METSOn puitteissa rahoitettavia tutkimus- ja kehittämishankkeita. Varsinaisten tutkimushankkeiden lisäksi METSOn kautta rahoitetaan luonnonhoidon kehittämishankkeita, joissa keskitytään etenkin talousmetsien monimuotoisuutta edistävien toimien kehittämiseen. Myös yhteistoimintaverkostot ovat METSOn yksi hankemuoto. Niissä keskitytään paikallistason käytännön toimiin metsäluonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Julkaistu 29.1.2016 klo 9.37, päivitetty 23.2.2016 klo 9.18